Muutamia viikkoja sitten sain Maku Brewingilta muutaman pullon maisteluun ja yhden pullon etikettiin oli mustalla tussilla kirjoitettu TESTI. Sain ohjeistuksen, että aikaisintaan kuukauden päästä saa ottaa maistoon. Reilun kuukauden päästä otin sitten pullon maistoon ja näin siinä kävi.
Pullon läpi katselin, että kyseessä näyttäisi olevan melko tumma olut. Valitsin lasiksi Spiegelaun Tulip -lasin, joka on hyvä peruslasi lähes kaikille oluille. Korkki auki ja lasiin rupesi valumaan erittäin tumma olut.
Eilen sitten illalla olin siirtämässä muutamia valokuvia USB-tikulleni, jossa minulla on tallessa kaikki ottamani olutaiheiset valokuvat. Se sitten kesken kuvien siirron hajosi ja mm. tästä oluesta otetut kuvat hävisivät bittiavaruuteen. Minulla on suurin osa valokuvista muuallakin tallessa, mutta muutamalta viimeisimmältä viikolta en ollut kaikkia kuvia vielä siirtänyt talteen. Ei voi mitään! Saattaa tulla olutarvioita ilman kuvia. Tästä oluesta ei siis ole kuin pari kuvaa, jotka olin kännykällä räpsäissyt.
Mennäänpäs sitten juoman kimppuun!
Reilu parin sormen mittainen kuohkea beige vaahto. Vaahto pysyy oluen päällä, kuin liimattuna. Väriltään musta.
Tuoksussa turvesavua, kahvia ja paahteisuutta. Kahvi on hyvin mokkainen. Hieman puumaisuutta tulee esiin tuoksusta.
Maultaan mukavan pehmeä ja kahvinen. Ensimmäisenä tulee mieleen Fuller’sin London Porter., mutta tuskinpa Maku jätkät on Fuller’sia omaan pulloonsa laittaneet. Paahteisuutta sopivasti ja hieman suuta kuivattaa. Taustalla marjaisuutta, jota monesti Balttityylisistä porttereista olen myös löytänyt. Taustalla myös pientä makeutta. Kahvi on pehmeän mokkaista.
Hyvin miellyttävä Portteri tai siis jos tämä oli Portteri 🙂 Ei mikään vahva, mutta ei mennä maitokauppavahtuistenkaan piiriin. Tyylilajia jos veikkaisin, niin heittäisin Portteri ja alkoholiprosentti siinä 5,5 % paikkailla.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50