Malmgård Barley WineOlutopas.info – Arvio |
Nyt arviointivuoronsa saa Alkon käsityöläisolut –kattauksen, ehkä se odotetuin olut. Barley Wine on tyylinä sellainen, joka yleensä hivelee omia makuhermojani. Malmgård taas panimona on aivan suomalaista kärkiluokkaa ja heidän oluensa eivät juurikaan pettymyksiä ole tarjonneet.
Panimo: Malmgårdin Panimo
Maa: Suomi
Tyyli: Barley Wine
Voltit: 10,4 %
Katkerot: 76,1 EBU
Kantavierre: 21,5 %
Väri: 65,9 EBC
Maltaat: Pilsner, Dark Ale, karamelli ja suklaa
Parasta ennen: 09.01.2017
Fiilikset:
Neljän sentin mittainen kupliva beige vaahto. Olut on väriltään tummanruskea ja hieman punertava.
Tuoksultaan makean karamellinen, maltainen ja hieman jopa turpeinen. Taustalta pyrkii esille pientä paahteisuutta ja puumaista reilua humalointia. Hedelmäinen. Humalointi tunkeutuu sieraimiin melkoisella intensiteetillä.
Ensimmäisestä hörpystä voi jo päätellä, että nyt on tuhti olut kyseessä. Makeus tulee esille vahvasti, mutta voimakas humalointi vielä vahvemmin. Karamellimaltainen ja löytyy paljon kypsyä tummia hedelmiä. Humalointi jää suuhun pyörimään erittäin pitkäksi aikaa. Alkoholi tulee hieman esiin ja oluen lämmetessä se hieman vielä voimistuu.
Erittäin maistuva suomalainen Barley Wine. Melko hyvin pysyy tasapainossa, eikä mikään osa-alue hyökkää liikaa esille. Hieman tuntuu ”raa’alta”, että kaipaisiko hieman vielä kypsyttelyä. Alkoholi pikkuisen häiritsee, mutta muuten on kyllä loistava tapaus. Pitääpä laittaa pari pulloa kellariin kypsymään ja testata myöhemmin uudestaan.
Kyllä/Ehkä/Ei: Kyllähän aina hyvä BW maistuu ja tämä on sellainen.
Mistä: Sain panimolta
Tilanne: Kynttilänvalossa istuskelin ja nautiskelin tästä oluesta.
Tyylissään: Vaikka ei yllä parhaimpien tyylilajin edustajien kuten Stone Old Guardianin ja Sierra Nevadan Bigfootin tasolle, niin siltikin heitetään 4/5.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 41/50
Kolme sanaa: Loistava suomalainen BW
Helsingin Sokkarin miniripaisesta tarttui sattumalta pullollinen tätä mainioutta. Rapakon takana parhaat vuoteni pilanneena puolialkkiksena olin jäänyt siihen uskoon, että barley wine on jonkinmoinen brittiserkus, ellei jopa esi-isä amerikkalaisesta malt liqueristä tyyliin Colt 45, Mickey's Old English ym. halvalvasta ghetto-myrkystä. Mieluisana yllärinä turpavärkkiin kumoutuikin makuhermoja hivelevä ja talven keskellä miellyttävästi lämmittävä tumma ale. Ruskeista pintahiivoistakin kokemusta muistamani mukaan löytyi aiemmin vain äklön siirappisesta New Castlesta, joten kokemus oli sitenkin autuaampi. Malmgårdin vaaleita aleja muistelen maistelleeni Juhlaviikoilla, ja niitäkin diggailleeni. Hinta ei tietty hirveästi miellytä, monopolihelvetistä kun löytää edullisemmin brittiläisiäkin saman genren janojuomaksia.