Maitokauppavahvuisten oluiden alkoholiprosentin alennus 4,7 % -> 3,5 % – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Jatketaanpas keskustelua maitokauppavahvuisten oluiden alkoholiprosentin alennuksesta ja seuraavana asiasta oman mielipiteensä kertoo Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka.

1. Vastaajan nimi ja titteli?
Rami Aarikka / Toimitusjohtaja

2. Kertokaa minkälaiset vaikutukset panimonne toimintaan olisi jos maitokaupparaja muuttuisi 4,7 % -> 3,5 %?
Alkoholin maitokaupparajan lasku merkitsisi nähdäkseni sitä, että oluen kotimaan myynti siirtyisi pääosin monopoliliikkeisiin, niin kuin on tapahtunut Ruotsissa. Tällainen tilanne saattaisi olla pienpanimon kannalta kaksijakoinen. Alko on monopoli, jonka toimintamalleihin tavarantoimittaja ei voi vaikuttaa. Markkinointirahat ja jälkihyvitteet menettäisivät näin merkityksensä ja pienivaraisten yritysten suhteellinen asema paranisi.
Toisaalta pienpanimojen kasvu tulisi olemaan haastavaa, sillä hyllytila olisi rajallinen ja vain myyntitilastoilla osoitetun myyntivolyymin kautta myyntitila kasvaisi. Myyntivolyymi taas tunnetusti korreloi olemassa olevan hyllymetrimäärän kanssa.
Kampanjaostoilla kasvuaskelen ottaminen ei enää onnistuisi. Myynnin siirtyessä pääosin Alkoon, nautitun oluen keskimääräinen alkoholipitoisuus nousisi, ostovolyymin siirtyessä Viron lisäksi Alkoihin. Myydyn oluen alkoholipitoisuuden nousu palvelisi pienpanimoita, sillä niillä on mahdollisuus ja halu luoda mielenkiintoisia, makuprofiililtaan monipuolisia ja haastavia oluita. Oluen alkoholipitoisuuden noususta löytyy esimerkki Ruotsista. Ruotsissa tilastoitu yli 5,6 % oluen myynti on yli kaksinkertainen verrattuna 3,5 – 4,5 % oluen myyntiin. 4,5 % – 5,6 % oluen myynti on yli kymmenkertainen verrattuna 3,5 % – 4,5 % oluen myyntiin. Vahvan oluen myynti Ruotsissa on noussut vuoden 2000 jälkeen lähes 40 %, kun miedon oluen myynti on samaan aikaan laskenut saman verran. Kokonaiskulutus on samana aikana laskenut vain 4 %. Nautitun 100 % alkoholin määrä oluessa on siis noussut erittäin voimakkaasti ja näin tulisi käymään myös Suomessa.
Yrityksen on aina lopulta taivuttava viranomaisten ja poliitikkojen päähänpistoihin, ovat ne sitten järkeviä tai eivät ja sopeutettava toimintansa päätösten mukaisiksi. Ellei päätöksiin taivu, toiminta yleensä kuihtuu. Tällä kertaa puhe on niin merkittävästä asiasta, että olisi väärin katsoa sitä vain pienpanimoiden näkökulmasta. Onneksi tällä kertaa maitokaupparajan alentamishanke lienee kuitenkin enemmänkin vain pyrkimys pitää aihetta esillä, kuin todellinen varteenotettava vaihtoehto.
Esimerkiksi kaupan intresseissä ei missään nimessä ole laimentaa olutta esitetyn mukaisesti, vaikka niin on annettu virkamiesten taholta mutkan kautta ymmärtää. On vaikea nähdä hallitusta joka tekisi tällaisen päätöksen. Aikana jolloin yli 20 % Suomessa juodusta alkoholista rahdataan Virosta, olisi kelvollisen oluen saatavuuden heikentäminen kotimaan markkinoilla käsittämätön temppu. Vaikka ehdotuksessa puhutaankin alkoholin saatavuuden rajoittamisesta, saattaa taustalla piillä myös toive siitä, että myynnin siirtyessä vahvempiin oluisiin ja muihin alkoholijuomiin, valtion verotulot nousisivat roimasti. Tämä on kuitenkin pelkkää teoriaa ja haihattelua niin kauan kuin veroero Viroon on nykyisen kaltainen. Kokonaan laimennuskeskustelun ulkopuolelle on jätetty siiderit ja lonkerot. Varsinkin siiderien kohdalla päätös saattaisi olla kohtalokas. Alkossa asioidessaan siiderin juojat siirtyisivät todennäköisesti viineihin, joka tuskin on toivottavaa. Myöskään käymispohjaista 3,5 % lonkeroa ei joisi enää kukaan, vaan kulutus siirtyisi vahvempiin viinapohjaisiin juomasekoituksiin, joita saa edullisesti Virosta.

On toki inhimillistä, että alentamista ajavat tahot mielellään viljelevät tällaisia laimennusheittoja ja jättävät todelliset ongelmat vähemmälle huomiolle. Oikea ongelma alkoholin kulutuksen, suomalaisen teollisuuden ja verotulojen pienenemisen näkökulmasta on veroton tuonti, joka vie rahat laivayhtiöille sekä Viroon ja jättää kasvavat alkoholiongelmat Suomeen. Tuonnin rajoittamiseen ei kuitenkaan kyseisiltä tahoilta tahdo löytyä merkittäviä suitsemishaluja, sillä näyttäähän tilastoidun alkoholin laskeva kulutuskäppyrä hyvältä CV:ssä ja takaa rahoituksen myös tulevaisuudessa.

Itse olen ollut suuresti hämmästynyt, että tämänkin keskustelun kipinän sytyttäneessä Valviran tilaisuudessa itse STM:n hallitusneuvos Ismo Tuomisen esiin ottama alle 4,7 % alkoholien myyntioikeuden salliminen pienpanimoille on jäänyt kokonaan huomiotta, jopa Pienpanimoliiton taholta. Tuomisen mukaan tällainen kädenojennus pienpanimoille tulisi antaa ja alle 4,7 % alkoholien myynti suoraan panimosta ilman kioskinperustamis- ja elintarvikkeiden myyntivelvoitetta tulisi sallia. Vahvempien oluiden myyntioikeuden mahdottomuutta hän perusteli tilaisuudessa Alkon monopolilla. Tilaviinien myyntioikeuden salliminen aikanaan oli kuulemma EY:n lapsus ja lain vastainen päätös, mutta siihen ei olla puututtu koska volyymit ovat niin pieniä, eikä marjaviinejä myydä muualla Euroopassa, sitä vastoin vahvoja oluita myydään. Mikäli vahvojen oluiden myyntioikeus sallittaisiin pienpanimoille, se vaarantaisi hänen mukaansa monopolin olemassaolon.
Selitys on sinänsä looginen, eikä siihen voi olla ratkaisu se, että tilaviineiltäkin pitää oikeus poistaa, ellei sitä oluillakaan ole. Tällaisiakin ajatuksia on ilmaan heitelty. Asian oikean tolan voisi varmaan jonkun aktiivisen mepin avustuksella tarkistaa, mutta siitä huolimatta pitäisi pienpanimoiden ottaa vastaan se mitä nyt on vihdoinkin tarjolla.
Pienpanimoiden myynnistä reilusti yli 90 % on mietoja oluita, joten niiden myyminen mukaan panimovierailijoille olisi ellei muuta, niin ainakin loistavaa palvelua panimotoiminnasta kiinnostuneille asiakkaille. Samalla se poistaisi byrokratiaa, eikä houkuttelisi nykyisen lain tapaan laittomuuksiin ja kikkailuun. Myös kaupan alan etujärjestö Päivittäistavarakauppa ry PTY puoltaa tällaisen mahdollisuuden antamista pienpanimoille.

3. Onko jotain oluita, jotka tämän muutoksen vuoksi saattaisivat tai tippuisivat panimonne olutvalikoimasta?

Tähän on vaikea vastata. Markkinat sen määräisivät, mutta todennäköistä on, että mietona versiona ei kannattaisi kovinkaan montaa olutmerkkiä enää valmistaa.

4. Sanottavaa päättäjille?
Päättäjille toivon valaistumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *