Olutvuosi 2012

Olutvuosi 2012

Vuosi 2012 alkaa olla takana, joten on aika tehdä hieman yhteenvetoa kuinka viimeiset 12 kuukautta ovat olutrintamalla vierineet. Tämä JaskanKaljat blogi sai alkunsa 8. elokuuta , joilloin muutaman viikon tiukan mietiskelyn jälkeen päätin aloittaa kirjoittamaan omia olutarvioitani muiden luettavaksi. Olen lueskellut jo pitemmän aikaa olutblogeja ja ajatus aloittaa kirjoittamaan tuntui järkevältä idealta. Tietysti juttuni ovat vähän mitä ovat, mutta jospa sitä tässä vähitellen oppisi kirjoittamaan. Omia suosikkiblogejani ovat Reittausblogi, Arde Arvioi ja Tuopin Ääressä. Siinä on kolme hyvin erilaista hienoa olutblogia, joista jokaista voin pitää suurena innoittaja kirjoittelun aloitukseen.

Olutharrastuksena vuonna 2012: Ennen vuotta 2012 oluenkäyttöni on ollut lähinnä bulkkilagereiden lipittämistä mausta liikaa välittämättä. Olen tietysti aina ollut kiinnostunut uusista oluista, mutta tässä on sitten paljon tullut maisteltua myös niitä huonoja, kun ei ole ensin ottanut selvää mitä ostaa. Vuoden 2011 loppupuolella minua rupesi tympimään yhden ja saman oluen juominen ja rupesin pikku hiljaa miettimään mitä juoda. En ole ikinä ollut mikään oluen suurkuluttaja, mutta halusin muuttaa juomatottumuksiani ja vähentään näiden huonojen oluiden maistelua. Rupesin lukemaan olutblogeja ja samalla Olutopas.infosta löysin mielenkiintoista tietoa näistä mallasjuomista. Kun vuosi 2012 alkaa kääntyä seuraavaksi vuodeksi, niin voi sanoa, etten ole ostanut yhtään 24päkkiä bulkkikaljaa. Muutaman 12päkin olen ostanut Laitilan Kukko Pilssiä, joka on Pilsner Urquellin lisäksi hyviä saunaoluita. Nykyisin ostamani juomat mietin hyvin tarkkaan ja näin harvemmin tulee huonoja kokemuksia. Poikkeutena on tietysti se, että välillä toisten hyväksi arvostelemat oluet eivät omille makunystyröille sovi. Arkipäivinä en lähes koskaan juo alkoholia ja nykyisin viikonloppuisin menee keskimäärin viisi olutta. Joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän. Arkipäivien poikkeukset ovat jos sattuu telkkarista tulemaan Manchester Unitedin tai Real Madridin futispeli. Helmikuussa 2013 nämä joukkueet pelaavat vastakkain, niin hyvällä omalla tunnolla voi ottaa sitten kaksi olutta:) Tämä oli sitten vaan minun tapani toimia, eikä välttämättä se paras ja oikea tapa. En halua tällä moittia toisten tottumuksia, vaan haluan kertoa omiani. Vuoden päästä kun kirjoitan vuodesta 2013, niin voin verrata onko tapahtunut muutoksia olutharrastuksessani. Näillä juomamäärillä pidän tätä harrastuksena, kun se vaatisi hieman enemmän, että tästä oluenjuonnista saisi kokopäiväisen työn.

Tulen seuraavaksi kertomaan vuoden parhaita maistelemiani oluita ja saatan mainita myös vanhoja kokemuksia.

Rakkautta ensisilmäyksellä!

Paras olut: Olen listannut oman top5 listani parhaista maistelemistani oluista ja 2012 vuoden aikana listalle pääsi neljä itselleni uutta olutta. Ainoana listalle jäi Sinebrychoffin Portteri, joka on yksi vakio-ostoksistani. Paras juomani olut on Nøgne Ø # 100, joka pääsi kaksi kertaa lasiini. Tämän lisäksi kellarissa on ikääntymässä kuusi pulloa tätä mahtavaa norjalaista herkkua. Kyseinen juoma oli marraskuuhun asti saatavilla Alkosta ja, kun kuulin tuotteen poistuvan piti käydä hakemassa sixpäkki talteen. Oli muuten elämäni kallein sixpäkki. Toiseksi parhaana oluena listallani on Mikkeller Not Just Another Wit, jolla aloitin kaksiviikkoisen kesälomani. Tämä tanskalaispanimon olut on viimeisen päälle raikas ”kesäolut”, jota tulen ostamaan myös ensi kesänä, jos tuoreena on saatavilla.

Mahti sahtia!

Paras suomalainen: Vuoden paras suomalainen olut kohdalleni, kun Alkon 80 syntymäpäivän kunniaksi myyntiin tuli 10 suomalaista pienpanimo-olutta. Niiden kymmenen joukossa oli lukuisia onnistuneita juomia, mutta itselläni yksi nousi ylitse muiden, kun makunystyräni pääsivät maistelemaan Stadin Panimon American Amber IPA:a. Olut oli Amarillo-humalan fanittajalle oikein mahtava makuelämys. Amarillo-humalalla en tarkoita kyseisessä ravintolassa otettua kännitilaa. Olut oli pakattu täyteen reilua jenkkihumalointia ja ainut huono puoli oli, että se loppui melko nopeasti. Toinen erittäin hyvä suomalainen olut oli Pihamaan Sahti, jota olen nyt pari pulloa maistellut ja se on tällä hetkellä myös paras maistelemani sahti. Siltikin nämä eivät pääse parhaiden suomalaisten oluiden kolmen parhaan joukkoon, jossa ovat yllä mainitsemani Sinebrychoff Portteri, VASP:in hienot oluet SavuKataja ja Wehnäbock.

Vaspin Dipa

Paras hanaolut: Hanaoluet ovat jääneet itselläni melko vähäiselle kokeilulle ja siihen on syynsä. Ensimmäiseksi vähäinen kapakoissa pyöriminen hankaloittaa hanajuomien maistelua. Seuraavaksi tuleva syy kuuluu suureksi osaksi tuota ensimmäistä syytä eli Joensuun hanaoluiden valikoima on enemmän kuin surkea, joten eipä paljon ole intoa lähteä Koffeja, Karjaloita yms. muita kuraliejuja juomaan. Paras maistelemani hanaolut oli The Gallows Birdin Real Ale festareilla maistelemani Skotlantilainen Tryst Raj, joka oli mahtava hedelmäpommi. Toinen mieleen jäänyt hanaolut oli muutaman viikontakainen Joensuun Gloriassa maistelemani VASP:in Douple-IPA, joka oli taas hieno juoma hienolta suomalaiselta panimolta. Mielestäni VASP (Vakka-Suomen Panimo) on paras suomalainen panimo ja nyt puhun näistä yli 4,7 %:sta oluista jotka esim. SavuKataja ovat maailmanluokkaa. Maitokauppavahvuiset VASP:in oluet eivät itselleni hirveästi maistu, mutta samalla hinnalla voi Alkosta hakea parempia samaisen panimon tuotoksia.

Huonoin olut: Huonoista kokemuksista en hirveästi aio mainita, mutta ehdottomasti huonoin olut oli Oettinger Malz Alkoholfreier, joka oli erittäin lähellä jäädä juomatta. Pitkän taistelun jälkeen sain sen taisteltua kurkusta alas, mutta olipahan urakka.

Yhteenvetona: Vuosi 2012 oli erittäin onnistunut olut vuosi omalta osaltani. Pääsin maistelemaan lukuisia loistavia oluita ja sain käynnistettyä tämän blogini, johon tämäkin kirjoitukseni näköään heilahti. Tämän vuoden aikana sain myös otettua talteen muutamia hienoja juomia kellariin, joita voi sitten muutaman vuoden päästä maistella ja saada niistä irti uusia ulottuvuuksia. Ennen kaikkea muuttunut oluen käyttämiseni on tehnyt sen, että kulutus on vähentynyt reilusti alle puoleen mitä ennen, mutta kustannukset ovat hieman nousseet. Itse koen tämän suunnan paremmaksi ja aion myös jatkossa toimia näin. En kuitenkaan aio ikinä lopettaa oluenjuontia, koska tykkään siitä, että pääsen kokeilemaan uusia oluita ja oikein ajan kanssa nauttimaan hienoakin hienommista olutelämyksistä.

Vuosi 2013: Tavoitteena on jatkaa samaa rataa ja yrittää kehittää tätä blogia siihen suuntaan, että tätä olisi edes hieman mielekästä lueskella. Lisäksi pyrin, että pääsisin käymään ainakin yhdessä oluttapahtumassa. Tarkoituksena olisi myös saada mahdollisimman paljon arvioita kirjoitettua tänne blogiin. Niitä on kertynyt aikamoinen määrä jo työpöydän laatikkoon, mutta niitä sitten satelee tänne kunhan aina kiireiltä ehtii. Tarkoituksena olisi myös tehdä blogista ulkoasultaankiin vähän miellyttävämmän näköinen.

Vuoden vaihtumista tulen juhlistamaan Nøgne Ø Imperial Stoutilla, koska en vielä raaski koskea #100:siin. Vielä kun ehditte, niin käykää ihmeessä ostamassa Nøgne Ø IS:ää Alkosta. Tässä ja niin kuin kaikessa muussakin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nopeat juo parhaat oluet!

Kiitokset kaikille blogini lukijoille tästä vuodesta ja hyvää tulevaa vuotta 2013!

Hedelmäpommi – Tryst Raj