Viikonloppu oli mitä mainioin tällaiselle olutharrastajalle. Täynnä hienoja makuelämyksiä ja muutamia pelkkiä elämyksiä. Seuraavaksi listaan viikonlopun olutkokemuksien plussat ja miinukset perusteluiden kera.
.jpg)
Viikonlopun plussat:
1. Westvleteren 12 Abt: Tämä maailman parhaaksi äänestetty olut, jota pääsin maistelemaan Oluthuone Kaislassa. Tämä vaikeasti saatavilla oleva olut on monta vuotta ollut kaikkien olutlistojen kärjessä ja valittu lukuisia kertoja maailman parhaaksi olueksi. Tämä oli omalla listallani kärjessä, kun listailin oluita, joita haluaisin maistella, mutta nyt sen voikin sieltä poistaa. Makuelämys vailla vertaa ja ei tälläistä pääse joka päivä maistamaan ja monet eivät päässeet maistamaan vaikka olisivat halunneet. Tämä oli todennäköisesti se tämän harrastuksen Stanley Cup ja SuperBowl samalla kertaa. Nyt kun parasta on maistanut, niin voikin lopettaa oluenjuonnin. No vitsi vitsinä, eiköhän sitä vielä jatketa näiden mallasjuomien maistelua.
2. Plevnan Siperia: Tämä on toinen sellainen olut, joka on ollut listallani, että kun pääsis maistamaan. Oluthuone Kaislasta tätä otin tuopillisen ja voi vaan sanoa, että ehdottomasti paras suomalainen olut mitä olen maistanut. Tämä makuelämys tulee kiipeämään omaan Top vitoseeni ja tulee samalla pudottamaan Koffin Portterilta pisteitä. Pehmeän yrttinen sysimusta olut, joka laittoi jokaisen makunystyrän suussani työskentelemään oikein urakalla.
3. BrewDog Hardcore IPA: Tässä on tähän mennessä paras maistelemani tämän skottipunkkipanimon olut. Voimakas ja samalla pehmeä olut, jossa runsaasti hedelmää mukana. Double IPA taitaa olla suosikki oluttyylini.
4. Crew IPA: Erittäin maistuva toffeinen hedelmäpommi. Tykkään erittäin paljon näistä hedelmällisistä India Pale Aleista ja tästä ei eksoottisia hedelmiä puuttunut. Pari euroa hinnasta veks ja saataville kaikkiin Alkoihin, niin varmasti eksyisi useamminkin ostoskoriini.
5. Arkadian olutostokset: Arkadian lippulaiva Alkosta löytyi hieno seitsemän oluen kattaus, joista tässä lähiviikkojen aikana tulen nautiskelemaan ja tiputtelemaan arvioita tänne blogini puolelle.
Viikonlopun miinukset:
1. Mikkeller Koppi Coffee IPA: Mitään sanomaton olut, jossa kahvinen jälkimaku. Ehdottomasti huonoin maistelemani Mikkellerin olut, josta en keksi mitään positiivista.
2. BrewDog Sink The Bismarck: Tätä ”olutta” kohtaan ei ollut hirveästi odotuksia, joten voiko tätä laittaa tänne miinus kohtaan. Kaipa minä voin laittaa sen minne haluan, niin tässä se on. Erittäin paksua siirappia, joka oli lähes vastenmielinen juoda. Tulipahan maistettua 41 prosenttista olutta.
Loppu yhteenveto:
Tämä viikonloppu oli kaiken kaikkiaan olutharrastajan unelma. Lukuisia toinen toistaan loistavampia oluita tuli maisteltua ja siinä sivussa tuli vielä oltua yksi päivä muuttoapuna. En olisi ikinä voinut edes haaveilla ja kuvitella, että tällä reissulla olisin päässyt maistamaan näinkin mahtavia juomia. Oluthuone Kaisla oli erittäin hieno paikka, jossa olutvalikoima oli aivan uskomaton. Oluthuone William K Sellon valikoima ei ollut lähellekään yhtä laaja ja hieno, mutta siltikin erittäin hyvä. Kumpikin paikat olivat viihtyisiä ja kumpaankin tulen joskus vielä palaamaan.
Mielenkiinnolla tämmönen toinen syrjäisessä kaupungissa asuva olutintoilija seurasi reissuasi, kiitos raportoinnista. Pikkasen alkoi harmittamaan, että kun ensi kertaa kahteen vuoteen kävin marraskuussa Helsingissä, en itse lähtenyt olutravintola-rundille ja tyydyin Alko Arkadian reissuun, vaikka toki matkan tarkoitus olikin aivan toisenlainen ja keskityin kummilapsen tapaamiseen.
Tietysti tarkka silmä etsii aina nipotettavaa, hehheh, joten pakko korjata pieni virheesi eli Brewdog ei ole irkku- vaan skottipanimo. Punk se toki on! Itsellenikin on heidän tuotoksistaan maistunut parhaiten tuo loistava Hardcore IPA, joka oli oikeasti ensimmäinen "in your face" -humaloitu olut, jota olen maistanut. Toinen Brewdog-suosikkini on yllättäen maitokauppavahvuinen Trashy Blonde, suosittelen, jos ei ole tuttu. Täällä Kajaanissa sitä saa ainakin Citymarketista.
Pakko nyt mainita vielä, kun vauhtiin pääsin eli kommentoimaan, että itsekin olen samaa mieltä kanssasi tuosta Plevnan Siperiasta – aivan huikea olut. Yhden putelin sain sitä haltuun Alko Arkadiasta marraskuussa ja sitä nautittuani oli pakko todeta juoneensa vuoden kovimman oluen (pesi jopa toisen sieltä hankkimani IS:n eli Stonen Imperial Russian Stoutin). Tosin en tiedä voiko puhua vuoden 2012 kovimmasta oluesta, koska nauttimani Siperia oli vuodelta 2010, jos en aivan väärin muista. En ole niin kova spekseihin tuijottaja 🙂 Mutta loistava olut ja ehdottomasti Suomen kovimpia. Oma Suomi-suosikkini on ehkä yllättäen kuitenkin jälleen maitokauppavahvuinen Malmgård Blond Ale (tykkään vissiin blondeista :D), johon en kerta kaikkiaan millään kyllästy. Huikea (sessio)olut, jota paikallisista myy Prisma. Nämä siis vaan tämmöisinä "vinkkeinä" paikantamisessa, jos omista paikallisista etsit, etkä olisi syystä tai toisesta tutustunut, vaikka epäilenpä, että olet.
Mitäs vielä: No tuo Westvleterenin nostaminen maailman parhaaksi oli tietysti aika hurja veto. Jospa sitä itsekin pääsis kokeilemaan joku päivä…Toivotaan kuitenkin, että paras on aina vielä nauttimatta, eikös 🙂
Tsemppiä olutbloggaukseen ja -nautiskeluun, mukava ja tervehenkinen harrastus se on, sanoivat raiuttiusintoilijat mitä tahansa 😀
Jimbo
Niin se Arkadiassa myynnissä ollut Siperia oli sitten Siperia Hanniku, aika erilainen juoma kuin tämä tavallinen Siperia, josta Jaska tässä intoilee.
Hyvä tarkennus!
Mielenkiintoista olisi maistella sitten sitä normi-Siperiaakin 🙂 Koskapa en asiaan ollut perehtynyt tuota paremmin, löysin pienellä googlauksella vuoden 2011 "Paras suomalainen Olut" -äänestyksen tulokset, joissa oli aika Siperia-painotteinen kärki:
1) Plevnan Siperia 42,35 pistettä
2) Plevnan Siperia 2010 Hanniku 40,71 pistettä
Totesin myös, että vaikka olen aloittanut oman aktiivisemman olutblogien seuraamisen vasta syksyllä 2011, niin tämäkin Reittausblogin asiaa hienosti valaiseva juttu on tullut joskus vissiin lukaistua: http://www.reittausblogi.info/2011/02/hannu-tulee-olenko-valmis.html
Jimbo
Hienoa kuulla, että raporttini oli mieleinen. Joo nyt on sattunut meikäläisellä pieni lapsus, kun olen sotkenut Irkut ja Skotit. Pitääpä käydä korjailemassa tiedot oikeiksi. En tiedä mikä ajatuskatkos on käynyt kun tuolleen ne sotkin. Samalla korjaan sen, että omasta mielestäni Westvleteren 12 ei ole maailman paras olut, vaan että se on yleisissä äänestyksissä valittu maailman parhaaksi lukuisia kertoja. RateBeer.comissa Westy12 komeilee kärjessä. Olutoppaassa edellä taitaa olla vain Nøgne Ø Dark Horizon 1.Edition. BeerAdvocate.comissa vasta neljäntenä kolmen jenkin takana. Itselleni esimerkiksi Nøgne Ø #100 menee ehdottomasti edelle ja Plevnan Siperiakin taitaa mennä. Pitää näitä sijoituksia pohtia ja päivittää uudet top-listat. Hienoa, että täällä käy tarkka silmäisiä lukijoita, niin en pysty ihan mitä tahansa laukomaan ilmoille 🙂
Kiitoksia kommenteista. Pitää illemmalla korjailla asia virheet kuntoon 🙂
"Virheistä" puheen ollen: Itse huomasin tarkemmin blogiasi tiirattuani, että olin näköjään missannut kokonaan reissusi osa 3:n, jossa juurikin kerroit nauttineesi tuota itse kehumaani (ja sinulle maisteltavaksi suosittelemaani) Trashy Blondea. Jep, mut oluesta on mukava jorista ja tuohan oli vaan hauska yhteensattuma 🙂
BrewDogin Trashy Blonde oli hyvän makuinen maitokauppaolut. Harmi vaan kun sitä ei täältä Joensuusta ole löytynyt. Täältä löytyy samaisen panimon Dead Pony Club, josta tykkään myös erittäin paljon. Eilen illalla kotia saavuttuani maistelin saunan jälkeen BrewDogin 77 Lageria, joka olikin sitten sitä huonompaa BrewDog osastoa. Siis peruspilssi, mutta kun näiltä skotlannin panimomaistereilta odottaa erikoisia juomia, niin tavallinen ei sitten säväytä enää.