Olen juonut olutta siitä lähtien, kun täytin 18 vuotta ja ehkä hieman jo ennen sitä merkkipaalua. Ensiksi join olutta saavuttaakseni humalatilan ja sitä haettiin joka viikonloppu. Yleensä myös löydettiin. Vuosikausia join ainoastaan ns. perusbulkkia eli salkkuolutta. Silloin ostettiin ehkä jopa enemmän olutkoreja, koska olivat vielä halvempia kuin nämä salkut. Joensuussa Tokmannilta käytiin aina korilliset Hartwallin Erikoista ja sitten kun muutettiin Kuopioon, niin haettiin Maxi Makasiinista korilliset Olvia. Silloin en juonut olutta maun vuoksi, vaan siksi että se oli märkää, lähti jano ja se juovutti. Viikonloppuna täydet pullot vaihtuivat tyhjiksi, eikä tuntunut missään. En nyt sano, että sitä juhlittiin ja ryyppäiltiin joka viikonloppu, mutta useampi olut iltaan upposi.
Välikommentti: Nää höpinät ovat tapahtuneet viimeisen 13 vuoden aikana.
Kuopiossa asuessa tein paljon reissuhommia Etelä-Suomeen ja olin arkipäivät poissa. Palasin Savoon torstai-iltana ja siinä sitten kotisohvalla nyljin muutamat Karhut televisioruutua tuijottaen. Ja seuraavana viikonloppuna sama juttu jne… Yksi kerta istuin sohvalla riipien Karhua ja maistoin sitä. Maistoin vielä toisen kerran ja tokaisin itsekseni ”ei tässä ole mitään järkeä”. Ja siis missä ei ollut järkeä, niin siinä että join olutta vaan juomisen ilosta, enkä maistanut sitä. Nyt ensi kertaa oikein kunnolla maistoin tätä maltaista juomaa ja totesin päässäni ”tämä ei anna minulle yhtään mitään”. Se oli tähän mennessä viimeinen kerta, kun olen ostanut olutsalkkua tai olutkoria. Poikkeuksena on ollut Kukko Pilssin 12päkki, mutta siitä isompia en ole ostanut.
Tapahtui kyllästyminen perusbulkkiin ja aloin kokeilemaan erilaisia oluita. Muitakin kuin toisia Vaaleita Lagereita. En tehnyt hurjaa ratkaisua, että vaihdanpa tässä Karhun Karjalaan, vaan ostin maitokaupasta niitä siihen aikaan puhuttuja ”erikoisoluita”. No okei tämä sana on monella käytössä edelleen, mutta silloin sitä käytettiin paljon enemmän. Lähdin ostamaan oluita peruskaavalla eli ostin pullon jossa oli hieno etiketti ja alkuun reaktiot oli ”HYI HELVETTI!!!” ja muutaman pahan oluen jälkeen mietin tän jutun järkevyyttä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan rupesin yhä enemmän ottamaan selvää oluista. Rupesin lukemaan Internetiä. Lukeminen itsessään oli itselle iso kynnys, koska en ole ikinä pystynyt lukemaan mitään. Ei vaan ole kiinnostanut. Tekee se sitten minusta hölmön tai jotain, muuta niin ei sillä väliä. Ei vaan ole ikinä lukeminen kiinnostanut. Sen ajan olen aina käyttänyt jalkapalloon tai salibandyyn ym.. Nyt kuitenkin rupesin lukemaan ja hemmetti vieköön täähän oli kiinnostavaa. Luin ja luin ja luin, enkä saanut tarpeekseni (en ole vieläkään saanut tarpeekseni). Otin selvää oluttyyleistä, luin oluiden historiaa ja luin olutarvioita. Aloitin lukemaan olutblogeja. Halusin tietää miltä joku olut maistuu. Kirjasin kaupasta oluiden nimiä ylös kännykkääni ja kotona tietokoneella sitten selvitin miltä ne maistuvat (ei ollut älypuhelinta). Seuraavalla kerralla, kun menin kauppaan, niin tiesin tasan tarkkaan mitä ostan. Tämä juttu rupesi toimimaan. Ei tullut enää vastaan huonoja oluita ja ostin itselleni olutsalkun sijasta 4 – 5 olutta. Jatkoin oluttietouden tankkaamisesta päähäni ja hain uusia olutkokemuksia.
Siitä seuraava askel olikin, että rupesin pohtimaan olutblogin kirjoittamista. Pienen pohdiskelun jälkeen aloitin kirjoittamaan tätä samaista blogia, josta yrität lukea sekavaa tekstiäni. Suurin kynnys kirjoittamisen aloittamiselle oli se, etten osaa kirjoittaa. Siihen auttoi se ajatus, että paskanko väliä jos itse siitä nauttii. Pilkut on väärissä paikoissa ja yhdys sanat miten sattuu. Itse tästä nautin ja siksi tätä teen.
Mikä sitten oli tämän jutun opetus? Ei kai tällä jutulla ole mitään opetusta. Halusin vaan kertoa, että kuinka itselläni olutharrastus alkoi. Nykynuoriso on minua viisaampia ja teillä on hyvä lähteä suoraan tuohon maisteluhommaan mukaan. Tarjonta on räjähtänyt siitä, kun itse noin 10 vuotta sitten aloitteli maistelemaan ”erikoisoluita”. Suomessa on n. 80 pienpanimoa ja olutravintoloiden valikoimat mahtavia. Internet pursuaa tietoa. On tarjolla nelisenkymmentä olutblogia tämän meikäläisen rävellyksen lisäksi ja sitä tietoa on vaan hienosti saatavilla. Älypuhelin on jokaisella taskussa ja saat sekunneissa infoa jokaisesta kaupan oluesta. Nyt sinulla on välineet aloittaa ja myöskin jatkaa olutharrastustasi. Nauttia hienoista oluista, niin että laatu korvaa määrän. Olutharrastus on elinikäinen koulu, jossa et ole ikinä valmis. Itsekään en tiedä tästä vielä paskan vertaa, vaikka vuosia olen tietoa tankannut. Nautitaan hyvistä oluista ja jaetaan oluiden ilosanomaa toisille. Pelastetaan yhdessä mahdollisimman monta bulkkikaljalta ja tarjotaan antoisampi vaihtoehto! No ehkä tässä sittenkin oli joku opetus! Olen tämän tarinan kertonut kymmeniä kertoja ja nyt se sitten kokonaisuudessaan ekan kerran täällä kirjailtuna.
Ps. En kyllä jaksanut oikolukea tekstiäni, vaan lähen saunaan.