Neljäspäivä jatkoi aikaisempien päivien toimivaa teemaa eli riitti paljon nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa.
4. päivä
Aamu startattiin mainiolla aamupalalla ja sen
jälkeen pieni kävelyretki. Kävimme myös ostoksilla Beer Shop Noel
Cuvelier –nimisessä olutkaupassa. Kauppa sijaitsee maatilalla navetan
sisällä ja sehän sattuikin olemaan kiinni juuri sinä päivänä, kun sinne
menimme. Kaupan omistaja kuitenkin tuli paikalle ja ystävällisesti avasi
meille kaupan (ei onnistuisi ikinä Suomessa) ja saimme rauhassa tehdä
ostoksemme.
 |
| Tässä on majatalomme |
 |
Beer Shop Noel
Cuvelier |
Kulttuuria peliin ja vierailulle Poperingen
humalamuseoon. Mielenkiintoinen museo, jossa tarkkaan kerrottuna
humalantuotannosta ja muutenkin belgialaisesta olutkulttuurista.
Vierailun arvoinen paikka.
 |
| HOP Museum |
Seuraava etappi oli koko
porukkamme se kaikkein odotetuin eli Westvleteren. Emme tällä kertaa
menneet käymään itse luostarissa, vaan suoraan luostarin viereiseen
ravintolaan nimeltä In de Vrede. Sieltä saa ostettua panimon oluita ja
tällä kertaa saatavilla oli Westvleteren Blond ja 12. Ostin itselleni
sixpäkin Blondea ja matkakumppaneilleni jaettavaksi päkin 12:sta.
Ravintolassa sitten istuimme ja nautiskelimme lounaan ja maistoimme
panimon koko kolmen oluen kattauksen läpi.
 |
| Pojat shoppailemassa |
 |
| Tällainen setti lähti mukaan |
 |
| Hinnat aika asialliset |
 |
| Westvleteren Blond |
 |
| Lounaaksi reilu kimpale luostarijuustoa |
 |
| Westvleteren 8 |
 |
| Pyhä hetki |
 |
| Westvleteren 12 |
 |
| Nyt on tyytyväistä porukkaa |
 |
| Kippis |
 |
| Paikallisen vanhainkodin leiditkin olivat lähteneet nauttimaan olutta ja juustoja |
De Plukker
–humalafarmi/panimo oli pyhääkin pyhemmän Westvleteren nautiskelun
jälkeen kohteemme. Maistoimme panimon kaikki kuusi olutta läpi ja
kuuntelimme samalla panimon tarinaa.
Sitten olikin aika
siirtyä Ypres –nimiseen kaupunkiin, jossa meillä oli muutama tunti aikaa
kävellä ja katsella maisemia. Kävimme syömässä ja siihen jälkiruoaksi
parit oluet. Visiittimme Ypresissa päätimme osallistumalla The Menin
Gaten muistotilaisuuteen (seremonian nimi on Last Post), jossa joka
päivä kello 20.00 muistomerkille käydään viemässä kukkia. Tilaisuuteen
osallistuu joka päivä satoja ihmisiä ympäri maailmaa. Siinä
kunnioitetaan ensimmäisessä maailmansodassa kadonneiden sotilaiden
muistoa. Muistomerkkiin on kirjoitettu kivipaneeleihin 54395 sodassa
kadonneen sotilaan nimet.
Ilta sitten istuttiin
oluita ja loistavia suklaita maistellen Joie de Cholat –nimisen
suklaavalmistajan kotona. Suklaat olivat taivaallisia ja se kertoo
paljon, koska normaalisti en edes tykkää suklaasta. Nämä olivat vaan
jotain aivan käsittämättömän hyvää. Saavuttuamme hotellille iski
jokaiselle matkaajalle pieni paniikki. Olimme kaikki ostaneet valtavan
määrän oluita, joten niitä piti vähitellen ruveta pakkaamaan ja samalla
tarkkailla, ettei mene painorajat yli. Yömyöhään pakkasimme ja samalla
maistelimme ostoksiamme.
