Omien kirjoitusteni vastapainona onkin aika laittaa vieraileva kynä töihin ja antaa Kahjona Kahviin –blogin Markukselle kynäilyvuoro. Markus kirjoittaa jutussaan pienpaahtimoista ja pienpanimoista. Jutussa hän käy läpi näiden kahden alan yhteneväisyyksiä ja ottaa puheeksi oluita, jossa käytetään kahvia. Sen enempää en paljasta mitä jutussa kerrotaan, vaan päästän teidät lukemaan sen.
Kannattaa ottaa seurantaan Kahjona Kahviin –blogi. Tässä linkki
Facebookista Kahjona Kahviin löytyy tämän linkin takaa
Instagrammista Kahjona Kahviin löytyy tämän linkin takaa
—
 |
| Kuva: Kahjona Kahviin |
Pienet paahtimot, pienet panimot niin lystikkäitä on – Ja yhteenhän ne soppii
Oli aika, jolloin yritin pysyä melko tarkkaan kärryillä suomalaisesta pienpanimotarjonnasta – samoin kuin pienpaahtimoista. Kaikkea uutta piti päästä maistamaan. Hieman toistakymmentä vuotta eteenpäin kumpikin näistä tavoitteista olisi hengenvaarallinen. Sekä panimoita että paahtimoita on perustettu erittäin taajaan, panimoita tuntuu olevan miltei joka toisella paikkakunnalla ja paahtimoita löytyy jo yllättävistäkin paikoista. Jonkinmoisia pienpanimo-oluita löytyy joka lähikaupasta.
Heleää diskanttia sekä oluessa että kahvissa
Tämä kehityskulku on tietysti pelkästään positiivinen. On myös ollut hauskaa, sekä oluen että kahvin ystävänä, hieman peilata näiden alojen kehityskulkua toisiinsa. Sekä kahvinpaahdon että oluenpanon moottoreina ovat toki olleet suunnilleen samojen ikäluokkien laatutietoiset ihmiset. Eikä ole lainkaan epätavallista, että yhdestä kiinnostuneet ovat kiinnostuneet myös toisesta.
Makuprofiilien trendeistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Joitakin vuosia sitten tämä tuntui erityisen selkeältä, kun heleän humaloinnin muodostamat hedelmäiset, kukkaiset ja havuiset makuvivahteet olivat oluiden ”juttu”. Samaan aikaan kahvin uudessa aallossa keskityttiin – ja keskitytään edelleen.
Nykyäänhän pienpanimotuotteita löytyy lähes joka lähikaupasta, ja miltei joka toisella paikkakunnalla tuntuu olevan oma panimo. Pidän ilmiötä – tietenkin – positiivisena, ja jossain määrin rinnasteisena kahvikulttuurin kehityksen kanssa. Menisin jopa niin pitkälle, että rinnastaisin hapokkaan hedelmäisiä makuja korostavan trendin erikoiskahvissa ja oluen humaloinnista syntyvän pyrkimyksen hedelmäisyyteen. Jos pitäisi verrata musiikkiin tai äänitaajuuksiin ylipäänsä, juomien runkoa voisi verrata bassotaajuuksiin ja tätä hapokkaanmakeiden vivahteiden kirjoa taas diskanttiin.
Humalapäät, happoveikot ja Reinheitsgeboten
Olen periaatteessa ollut oluen suhteen vanhan saksalaisen puhtauslain varovainen kannattaja: On paljon kiinnostavampaa maistella, millaisia makuja periaatteessa yksinkertaisesta maltaan, humalan, veden (ja hiivan) yhdistelmästä syntyy kuin yllättyä ja hämmentyä siitä, mitä kaikkea olueen voidaan sekoittaa. Kuitenkin pikku hiljaa hedelmillä ja marjoilla maustetut raikkaat hapanoluetkin ovat voittaneet minut puolelleen. Pääni kääntämisestä hapanoluiden suhteen on huolehtinut erityisesti ehkä kokeellisten oluiden Suomen ykkönen, Coolhead. Tässä yhteydessä on mainittava, että myös Coolhead on tuotesijoittelua tätä juttua varten.
 |
| Kuva: Kahjona Kahviin |
Miellän kuitenkin enemmän itseni ipa-ukoksi (ruots. Ipa-gubben) ja humalapääksi (engl. Hop-head, termi ei liity oluen yliannostamisesta johtuvaan sivuvaikutukseen) kuin happoveikoksi (no niin…). Joka tapauksessa monimuotoisesti maustetut hapanoluet ovat palauttaneet paljon löytämisen iloa olutkulttuuriin, venyttäen samalla käsitystä oluen mausta ällistyttävänkin pitkälle. Jos haluaisi löytää musiikkimaailmasta vastineen, niin joidenkin sourien kohdalla mennään roimasti free jazzin tai noisen puolelle. Ei ehkä sovi kaikille, mutta palvelee koko kulttuuria kyseenalaistamalla konventioita ja elävöittämällä.
Löytyykö kahvin puolelta vastinetta tälle olutmaailman villille iloittelulle? Erilaiset kokeilevat prosessointimenetelmät venyttävät ainakin käsitystä siitä, miltä kahvi voi maistua. Viinimaailmasta tutuilla anaerobisilla fermentoinneilla viedään kahvin makua hyvin erikoisiin suuntiin. Kaikkein lesoimmat paahtajat ovat toki myös aromatisoineet raakakahvia erilaisissa alkoholijuomatynnyreissä ennen paahtoa, ja tulokset ovat olleet suorastaan hämmentäviä.
 |
| Kuva: Kahjona Kahviin |
Tarjoilija, oluessani on kahvia
Sain tätä juttua varten haltuuni muutaman erikoisemman oluen Fiskarsin panimolta. Tietysti teemaan sopivin niistä oli kahvistout, jota he markkinoivat omana tulkintanaan caffe lattesta. Makea, paksu ja helposti juotava stout on oivallinen jälkkärijuoma. Siihen on myös lisätty laktoosia, mikä tekee milk stoutista myös epämiellyttäviin ja hyvän maun vastaisiin käytännön piloihin sopivan juoman.
Se on myös mahtava esimerkki ehkä kaikkein perinteisimmästä kahvin ja oluen liitosta: Kahvin tehtävä on maistua oluen rungossa ”kahvisena” maku. Tästä mainio esimerkki on myös Olarin Panimon brown ale-tyylinen Podhead, joka voitti Kaffa Roasteryn järjestämän Coffee Beer Grand Prix-kilpailun elokuun lopulla. Tässäkin kahvi liittoutui enemmänkin oluen maltaisen ”bassopään” kuin ”diskantin” kanssa. Myös Coolhead pani samaiseen kilpailuun oluen, mutta en ehtinyt maistaa sitä festivaalivierailullani ja tölkkierä puolestaan myytiin loppuun ennen kuin sain näytteitä haltuuni.
Sen sijaan espoolaisen Fat Lizardin Hazelnut Coffee Brown Alea löytyi vielä muutama tölkki. Oluen ensipuraisu on varsin kahvinen, tulee mieleen cold brew-kahvi. Sitä juomassa olikin, vieläpä suhteellisen paljon. Koska olueen käytetty kahvi on brasilialaista, hasselpähkinä oli luontainen lisämauste. Lopputuote maistuu sekä kahville, oluelle että pähkinälle. Pähkinä tulee ehkä juoman lämmetessä läpi turhankin paljon, mutta yllättävän tasapainoisesta tuotteesta on kyse. Tämä oli sikäli jännittävä esimerkki kahvioluesta, että kahvityypin keskeisiä makuvivahteita on lähdetty korostamaan lisäämällä sitä, miltä kahvi maistuu.
 |
| Kuva: Kahjona Kahviin |
Yksi kahviolueksi varsin mainiosti sopivista tyyleistä on tietenkin imperial stout, josta usein löytää maustamattomanakin kahvimaisia vivahteita. Imperial stoutilla on suomalaisessa olutkulttuurissa vanhastaan paikkansa, sillä tyyliä edustava Koffin Porter on kansainvälisestikin ajatellen klassikko. Modernit pienpanimoimperiaalit tuppaavat usein sisältämään lisämausteita, jotka korostavat oluen luontaisia vivahteita, kuten kahvia, suklaata, vaniljaa – tai sitä kahvia. Tai Coolheadin tapauksessa suklaata ja chiliä vanhaan atsteekkityyliin.
Toisinaan kahvista pyritään tuomaan joitakin yksittäisen kahvin ominaisvivahteita mukaan oluen makuun, usein nämä ovat niitä hieman kokeellisemman pään oluita. Virolainen Tanker Brewery valmisti edellämainittuihin kisoihin Cyclomorphosis Coffee Lemon Sour Alen, joka valittiin yleisön suosikiksi. Se on aika hyvä esimerkki onnistuneesta kokeellisesta kahvioluesta. Hapokas kenialainen kahvi sopi mainiosti yhteen sitruksen kanssa ja maku oli kokonaisuutena varsin virkistävä etenkin lämpimänä päivänä.
 |
| Kuva: Kahjona Kahviin |
Mitalin kääntöpuoli – tai sitten ei?
Erikoisolutta ja erikoiskahvia yhdistää moni asia. ”Diskanttipainotteinen” makuihanne voi olla ohimenevä suuntaus, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten trendit kehittyvät. Vielä pysyvämpiä asioita löytyy kuitenkin arvomaailmasta: Pyrkimys korkeaan laatuun, pientuottajien ihailu, veljeyden tunne tuottajien välillä kilpailullisuuden sijasta. Lisäksi internetin luoma maailmankyläefekti näyttäytyy sekä kahvin että oluen parissa varsin vahvana. Tietotaito kulkee verkkoteitse ympäri maailman kun samanmieliset kokoontuvat vaihtamaan kokemuksia. Tämä luo sekä kahvi- että olutpiireihin samanlaisen keskinäisen veljeyden tunnun kuin takavuosien vaihtoehtomusiikkipiireissä: the fans are the bands and the bands are the fans.
Nopea ja tehokas tiedonkulku on tietenkin mahtava asia. Mitalilla on kuitenkin kääntöpuolensakin. Myös tasapäistyminen on tehokasta ja maailmanlaajuista. Herkullista olutta ja kahvia tuotetaan paikallisesti ympäri maailmaa. Mutta kuinka helposti käy niin, että kun on testannut yhden hyvän pienpanimon tai -paahtimon, on testannut ne kaikki? Tässä olutkulttuurista löytyy ehkä enemmän vaihtelua ja omaleimaisuutta kuin kahvin suhteen, mikä lienee ymmärrettävääkin.
Mutta voisiko paikallisuuden, omaleimaisuuden ja perinteikkyyden vaaliminen ja soveltaminen olla osa uuden aallon pientuotantokulttuuria niin oluen kuin kahvin suhteen vielä enemmän kuin se on nykyään? Tai toisaalta, tarvitseeko joka pitäjän panimon ja paahtimon olla erityisen omaleimaisia, jos ne tekevät hommansa erinomaisesti? Mitä sinä ajattelet tästä? Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.
—
Jos haluat olutjuttusi näkyville JaskanKaljat -blogiin, niin ota yhteyttä sähköpostilla: jaska(ät)jaskankaljat.fi