Pitkästä aikaa otetaan blogissani käsittelyyn kotipanimo ja panimon nimi on
Kolmaskymmenesensimmäinen Panimo (Lyhennys: K1P).
Panimo sai alkunsa kahden kaveruksen toimesta vuonna 2009. Panimon
perustivat Hans Häyrynen ja Jan Olkkonen.
Ensimmäisen erän he valmistivat uutteesta, mutta maku ja tekotapa ei heitä
miellyttänyt ollenkaan. Seuraava erä olikin sitten allgrain ja esikuvana oli
niinkin vaatimaton suuruus kuin Red Seal Ale. Annetaanpas Hansin kertoa lisää
kotipanimostaan. Julkaisun loppu sisältää Jaskan
tuotesijoittelua eli arvioita panimon oluista, mutta muuten äänessä on Hans.
Tuon Red Seal Alen reseptin taisimme löytää nettiä selailemalla. Tuolloin
suuri innostus korvasi laitteet ja vierrettä keiteltiin samanaikaisesti
kolmella kattilalla. Mäski oli kaksoissaavissa jossa reikiä välipohjassa
siivilänä. Saavi toimikin jonkin aikaa mäskäysastiana tämän jälkeenkin. Oluen
valmistus meni muuten hyvin, mutta malttamattomana se oli liian vähän aikaa käymisastiassa
ja pullotettiin suoraan ekasta astiasta. Tämäkin huomioon ottaen olut oli
oikein hyvää joskin melko hiivainen. Kuitenkin siitä kerrasta lähtien oli selvä
että uutteet eivät palaa panimoon enää.
Tosin ne palasivat, tällä kertaa humaloimattomina ja niiden tarkoitus oli
vain ns. jatkaa vierrettä jotta keittoon tulisi tarkoitukseen sopivan vahva
vierre. Olisikohan 5 satsia tehty noin ja sitten meni vuosia ennen kuin uutteet
tuli takaisin kuvioihin. Tämä tapahtui viime keväänä.
Huhtikuussa laitoin tulemaan uutteista ja kaksi vuotta vanhennetuista
humalista jonkinlaisen pseudolambicin. Käymisessä belgihiiva,
maitohappokulttuuri ja sekalaiset lambicien pohjahiivat. Syksyllä lisäsin kolme
kiloa luumuja vierteeseen ja se on tälläkin hetkellä paksun valkean hiivan alla
muhimassa. Ensi kesäksi sitten vaikka hampaat irvessä..
Mutta historiaan. Melko heti alun jälkeen ilmoittauduin Mustialan kurssille
ja siitä innostus sai järkevämmän muodon. Oluita tuli tehtyä alussa melko
huimaa tahtia, veikkaisin että noin 50 satsia on kasassa. Alussa laitteet
olivat minun kotona, sitten kaverini pesuhuoneessa, josta ne siirtyivät Lahteen
vanhempien autotalliin, sieltä takaisin kaverini pesuhuoneeseen ja nyttemmin
eri paikkakunnille muuton takia taas minun kotiini. Eli melko lailla on
kierretty. Tämä on muokannut laitteiston siihen sopivaksi, sama Weckin emalinen
keittokattila jossa sahattua kupariputkea silikonipätkien kanssa siivilänä
toimii mäskäyksessä ja keitossa. Vastavirtajäähdytin ja käymisastiat. 4
kegiäkin olen hommannut, myöskin pakastimen ja hanat, mutta en ole vielä saanut
ostettua taloa jossa olisi takkahuone. Toivottavasti pian saisin laitteet
pysyvämpään tilaan ja pääsisin päivittämään hieman isommiksi. Nyt on sellainen
käänteinen gypsy brewery olo, mennään kamojen kanssa sinne missä saa tehdä.
Mieluisin muisto matkan varrelta on ystäväni 40-vuotisjuhlat johon tein
kegeihin olutta. On aina melko jännittävää kun täysin tuntemattomat eritasoiset
oluenjuojat maistavat ja arvostelevat oluttasi. Osa tuli tivaamaan että mistä
tätä saa ostaa. Väkisinkin siitä hyvä mieli tuli.
Tuo juomasi Whisky Imperial Stout oli ystäväni juhliin varalle tehty jos
joku ns. normi menee pilalle. Hyvä ettei mennyt pilalle sillä nyt sitä on
varastossa riittävästi.
Whisky IRS (2013)
Tyyli: Imperial Stout
Voltit: 9 %
Infoa:Kaverin 40-vuotisjuhliin varaolueksi tehty imperial stout joka
ei koskaan päässyt juhliin saakka kun kolme muuta satsia onnistui. Tätä kun ei
tarvinnut kegittää, niin kypsytin Ardbegin viskissä uitettujen tammilastujen
kanssa.
Jaskan arvio:
Kaunis reilu kuohkea kolmen sormen mittainen vaahto koristaa tätä mustaa
olutta. Vaahto viihtyy oluen pinnalla todella pitkän aikaa ja jättää muistoksi
reilusti pitsiä lasin reunoille.
Ensi nuuhkaisulla sieraimeni saavuttavat viskisiä piirteitä ja kuivahkoa
paahteisuutta. Savuisuuttakin on hieman päässyt mukaan. Maultaan tiukan
paahteinen Stout, jossa viski on kantava voima. Kahvi ja suklaa säestävät tätä
paahteista viskisinfoniaa. Kuivahko.
Viski on vahvasti läsnä tässä oluessa ja paahteisuutta myöskin. Muuten
meinaa jäädä hieman kevyen oloiseksi. Runkoon hieman vahvuutta, niin puhumme
loistavasta viskisestä Imperial Stoutista! Tämä on kuitenkin mainio olut, joka
rungon lisäksi kaipaa monipuolisuutta. Kiva viski ja mukavasti kuivattaa suuta.
—
Onnistuneimmat oluet ovat aina vähän hankalia miettiä. Yksi pulloista jonka Jaskalle
annoin, chilistout on omaan makuuni yksi niitä. Multihuipennus tuli nimeksi.
Oli Viimeinen olut jonka teimme kaverini kämpässä ennen muuttoa.
Chili Stout (2014)
Tyyli: Imperial Stout
Voltit: 9 %
Infoa: Tämä on viimeinen satsi minkä kaksimiehinen panimomme teki.
Tämän jälkeen kaverini muutti Tampereelle ja panimosta tuli yhden miehen panimo,
ainakin vähäksi aikaa.
Kaksi habaneroa viipaloituna kakkosastiaan ja jälkipolte on omaan makuuni
oikein osuva. Aikaisemmin yritimme tehtä chilistoutia, mutta siihen käytimme
liian vähän ja liian mietoa chiliä, joten uusi yritys oli rohkeampi. Onneksemme
onnistuneesti.
Jaskan arvio:
Olut kaatuu kauniisti lasiin ja vaahtoa syntyy valtavia määriä. Vaahto
väriltään ruskeahko ja olut pimeä, kuin talvinen yö. Ensi nuuhkaisulla totean
mielessäni, että onpas muuten herkullisen tuoksuinen olut. Uhkuu voimaa!
Paahteisuutta, lakritsia ja kahvisia vivahteita. Olut kaatuu kurkkuun ja
tarjoaa suun täydeltä paahteisuutta, kahvia ja melko reilua humalointia, joka
taittuu greipin puolelle. Muutaman sekunnin jälkeen rupeaa tuntumaan lämmittävä
tunne. Chili polttelee, mutta erittäin miellyttävästi. Potkua löytyy, mutta ei
kuitenkaan liikaa ja jokaisen hörpyn jälkeen tätä vaan himoitsee enemmän. Nyt
olen nautinnon äärellä. Imperial Stoutien ja chilien ystävänä tämä menee kuin
nenä päähän. Oluen runko on ryhdikäs, eikä ole mitään kevyt IS. Loistava
olut!!!
—
Toiseksi mainitsen Witin, jossa mukana vähän kamomillaa. Meni nopeasti, kun
oli niin hyvää, mutta vehnäoluen kuuluukin olla osittain ainakin tuoretuote.
Kolmas olkoon kopio Three Floyds Dreadnaught Imperial IPAsta. Tosin ilo oli
hieman lyhytaikaista. Kaikki pullot muuttuivat gushereiksi nopeasti joten tästä
jäi vain idea uudelleenyritykseen. Imperial stout on muotoutunut omaksi
suosikiksi tehdä ja juoda. Yksikään satsi ei ole ollut epäonnistunut,
oikeastaan kaikki ovat olleet hyviä. Ensimmäinen RIS saikin kakkossijan
kansallisessa kotiolutkilpailussa joitakin vuosia sitten.
Nykyään elämä pyörii paljon lasten kanssa leikkiessä kun töistä pääsen. Toinen lapsi syntyi juuri tässä maaliskuun lopulla ja uuteen perheenjäseneen tutustumiseen menee jonkin aikaa. Lapsiperheessä 8 tunnin keittopäivät kuumine nesteineen on utopiaa, joten seuraavaa keittoa saa taas odottaa.
Panimon nimi juontaa juurensa kun mietittiin mitä yhteistä meillä kaverini
kanssa olisi. Ainoa seikka joka tuli mieleen on että molempien mutsit ovat
syntyneet samana päivänä eli 31.5. Aluksi ehdotettiin Toukokuun viimeistä
panimoa, mutta se muuttui kolmannenneksikymmenenneksiensimmäiseksi (31.)
panimoksi hyvin pian. Lyhennettynä K1P. Syystäkin.
Muita arvioita K1P:n oluista:
Saison Noir (2012)
Tyyli: Imperial Stout tai jopa Black Saison
Voltit: Hieman yli 9 %
Infoa:
Sain innostuksen tehdä imperial stoutin belgihiivalla kun join Stone
Imperial Russian Stout – Belgo Anisen. Varastossa oli kaksi saison hiivaa,
joten belgiksi sai luvan kelvata. Halusin lakritsin makua joten laitoin
muscovadosokeria ja tähtianista keittoon mukaan. Kokeellista toimintaa,
tietämättä mitä tuleman pitää.
Jaskan arvio:
Neljän sormen mittainen reilu vaahto ja pysyy oluen pinnalla erittäin
pitkään. Tuoksu on yhdistelmä belgihiivaa ja paahteisuutta. Ensimmäisestä
hörpystä tulee esiin Saisonmainen happamuus, joka pirskahtelee suussa.
Taustalla paahteisuus pyrkii esiin, mutta hiiva tekee kaikkensa ettei se
pääsisi esille. Makeahko ja reilun lakritsinen olut. Tämä oli enemmän
mielenkiintoinen, kuin hyvän makuinen olut.
Saison Noir Bretta
Tyyli: Imperial Stout tai jopa Black Saison
Voltit: Hieman yli 10 %
Infoa: Muuten sama, kuin ylläoleva perusversio, mutta kakkosastiaan
pistin mukaan vadelmia.
Jaskan arvio:
Kolme sormea vaahtoa. Hapan ja vadelmainen. Ensimmäisenä tulee mieleen
vadelmalambic ja tuoksussa ei juurikaan viitteitä Imperial Stoutin suuntaan.
Maussa vadelmia ja happamuutta. Hiivaa on huomattavia määriä maussa. Tämä ei
jotenkin sytyttänyt. Rakastan Saisoneja ja Imperial Stouteja, mutta tämä ei
itselleni osunut yhtään.
—