On olemassa jos minkälaista olutlistaa, jossa on parhaat oluet laitettuna järjestykseen. Näissä listoissa on tyylilajista riippumatta kaikki oluet ja ne on yleensä listattu olutharrastajien pisteiden mukaan parhaimmuusjärjestykseen. Olutsivustoja jos katsotaan, niin koko maailman ykkössivusto taitaa olla Ratebeer.com ja sieltäkin löytyy TOP50 –olutlista. Tämän listan ykkösijalla on vuosikausia majaillut Westvleteren Abt 12 ja kyseinen olut onkin monta kertaa rankattu maailman parhaaksi olueksi. Itse olen kyseisen oluen maistanut ja voinkin sanoa, ettei ainakaan omalla listallani noussut kärkisijoille, vaikka loistava olikin. Ratebeerin listaa muuten pääasiassa hallitsevat jenkkioluet, joista suurin osa on itseltäni maistamatta.
Sitten kun katsotaan meidän suomalaisten omaa olutraamattua eli Olutopas.infoa, niin siellä parhaimpia oluita ovat mm. Nøgne Ø #100, Nøgne Ø Dark Horizon 1. edition ja ylläkin mainittu Westvleteren Abt 12. Noista kolmesta Dark Horizon 1 on itselläni maistamatta ja varmaan jääkin maistamatta, koska kyseistä olutta löytyy ainoastaan olutharrastajien kellareista. #100 on tähän mennessä maistamista oluista se mille olen antanut parhaat pisteet (47/50) ja voinkin sanoa, että kyseessä on paras maistamani olut tähän mennessä.
Siinä oli pientä pohdintaa virallisten olutlistojen kärkijoukosta eli maailman parhaista oluista. Nyt kuitenkin otan puheeksi sen mikä on oma suosikkiolut. Tämä kysymys on yksi pahimpia mitä voi kysyä olutharrastajalta. Loistavia oluita löytyy älyttömän suuri määrä, sitten on niitä oluita joiden pariin palaa aina vähän väliä ja oma suosikki voi olla sellainen olut jota juo vaikka joka viikko. Tähän ei päde mitkään viralliset listat, vaan tässä ratkaisee ainoastaan omat mieltymykset ja fiilikset. Nøgne Ø #100 on paras maistamani olut, Plevnan Siperia on paras maistamani suomalainen olut ja Kosoolan Panimon Del Norte Titan on paras maistamani kotiolut. Mikään näistä ei kuitenkaan ole suosikkiolueni.
Kuinka sitten määrittelen oman suosikkini. Kyseisen oluen pariin tulee palattua vähän väliä ja vuodenajasta riippumatta. Parhaiten se maistuu kesällä. Tästä oluesta ei löydy mitään erikoisspesiaalisuperturbo –juttuja, vaan yksinkertaista tyylikästä laatutyötä. Omassa tyylilajissaan pidän tätä olutta parhaana ja tätä kuluu kesäaikaan melkoisesti. Alkon valikoimasta harvoin löytyy mitään tajunnanräjäyttävää, mutta kun haluaa hyvää olutta, niin tämä olut useasti löytää tiensä ostoskoriin. Olen pohtinut pääni puhki tätä, että mikä se on oma suosikkiolut. Nyt kuitenkin olen saanut pohdinta tehtyä ja suosikkini on selvä.
Jaskan suosikkiolut on
Weihenstephaner Hefeweissbier!!!
 |
| Jaskan suosikkiolut!!! |
Weihenssin Heeffe on kesäoluiden kuningas ja kaikin puolin loistava olut, joka tarjoaa vanhoja perintesiä saksalaisia makuja. Tämä olut kertoo kaiken mitä tulee tietää Hefeweizeneistä ja on omasta mielestäni yksi klassisimpia oluita koko maailmassa. Olen pisteyttänyt tämän oluen (40/50) ja tällä pistemäärällä ei pääse edes 30 parhaan oluenlistalle, mutta omassa suosikkioluessa ei olekaan kyse pisteistä, vaan ainoastaan siitä fiiliksestä mitä olut sinulle tarjoaa. Tämä olut tarjoaa minulle juuri sen fiiliksen mitä suosikkioluen tulee tarjota. Joka kerta jotain uutta, taattua laatua ja loistavan makuelämyksen. Eli tällainen on minun suosikkini!
Lähes tasan vuosi sitten blogikollegani Raumalta Reittausblogin Harri kertoi oman suosikkioluensa, joka on huikean hieno saksalainen vehnäolut Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse. Itse maistoin kyseistä olutta viimeksi viime syksynä Munchenissä panimon ravintolassa ja voinkin sanoa, että ei Harri turhaan hehkuta kyseistä herkkua.
Tässä linkki Harrin juttuun suosikkioluestaan
Reittausblogi – Minun lempioluena
Mikä on teidän suosikkioluenne ja miksi?
Vastaavien kriteerien perusteella (hyvät pisteet joskaan ei parhaat, tulee juotua usein, varma valinta) sanoisin että Punk IPA. Muuten ehkä nostaisin jonkin tummemman ja vahvemman nautinnon kuten DH4:n tai R10:n ykköseksi.
Vehnäoluista pitäisi tehdä kunnon rinnakkainvertailu (ja unohtaa maitokauppalitkut kokonaan). Mielestäni Weihenstephaner häviää Ayingerin sitruksiselle raikkaudelle ja Franziskanerin banaaniselle makeudelle, mutta olisiko Weihenstephaner sitten "best of both worlds" vai keskitien väliinputoaja?
Itse tein vuosi sitten rinnaisvertailun näissä Hefeissä ja Weihenstephan nousi voittoon.
http://jaskankaljat.blogspot.fi/2013/05/maailman-paras-hefeweizen.html
Testissä mukana oli noiden yllä mainitsemiesi lisäksi Kulmbacher Kapuziner Weissbier, joka on myös oikein hyvä Hefe
Nogne #100 on ratebeerissä kaukana kärjestä, ei lähelläkään top-50:ssä. Kyllä tuo Weihenstephanerin Hefe on omastakin mielestä paras vehnä.
Se on totta, että Nogne #100 on Ratebeerissa kaukana kärjestä, mutta OlutOppaassa hipoo kärkisijoja. Tämä kertoo myös siitä ettei suurin osa jenkkien herkuista ikinä rantaudu tänne tai jos rantautuu niin päiväys on mennyt
Nogne tekee kyllä loistavia oluita. Suomessa sen arvostus tuntuu olevan korkeammalla kuin monissa muissa maissa. Varmasti monien pisteytys on oppaassa laitettu tarkoituksella yläkanttiin kun pullon kyljessä lukee Nogne. Olisi mielenkiintoista nähdä Nogneja sokkotestissä harrastajien keskuudessa, vieläköhän olisi pisteiden keskiarvo yhtä korkealla?
Ihan mahdoton kysymys! Ja vaihtelee tilanteen mukaan. Mutta belgialaisissa löytyy eniten oman maun mukaisia. Joskus se on vehnää, joskus jotain tummaa.. Lageria (ei edes tummaa) ei koskaan. Vaikka mistäs tietää, mitä vielä tulee vastaan 😉
Itse huomaan palaavani pari kolme kertaa vuodessa Weihenstephaner Vituksen pariin. Ja siinä välissä on pakko saada muutama Duvel. Oletteko itse maistaneet Vitusta?
Itselläni on kaksi aikaa kestänyttä olutta, jotka aina jaksavat maistua yhtä hyvälle. Pilsner Urquell ja Fuller's 1845 Celebration Ale. Erilaisina oluina ja yleensä erilaisessa tilanteessa nautittuna nämä saavat jakaa oman suosikkioluen tittelin.