Jaska reissussa: Oktoberfest, Munchen, Saksa 5.10.2013

Schneider Weisses Bräuhaus

Lauantaiaamu alkoi kahden hengen retkiporukallamme siinä klo. 9:30 ja tarkoituksena oli lähteä
Munchenin keskustaan syömään. Jätimme suosiolla hotellin 21 euron aamupalan väliin ja suuntasimme kohti parempia mestoja. Hotellin bussilla lentokentälle ja siitä S8 –junalla Marienplatzin –pysäkille. Matka kesti sen hieman reilu puoli tuntia. Saavuttuamme Marienplatzille vettä satoi lähes taivaan täydeltä, mutta päättäväisesti kohti ruokapaikkaa, jota ei täysin oltu vielä päätetty. Hieman kiertelimme keskustassa, kunnes sanoin haluavani syömään Schneider Weissen ravintolaan. Ovelle päästessämme kello hipoi kahtatoista ja ovensuussa oli jo sellainen kymmenen hengen jono. Eikun jonon jatkoksi ja parinkymmenen minuutin venttailun jälkeen pääsimme sisään ravintolaan, joka oli tupaten täynnä ja puheensolina valtasi koko suuren tilan. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään, jossa oli vanhempi saksalainen pariskunta syömässä. Suomessa en voisi kuvitella, että kukaan menisi istumaan ventovieraiden pöytään. No perseet penkkiin ja juomatilausta kehiin…

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse / 0,5 l. hana / 4,10 € / Schneider Weisses Bräuhaus
Reilulla valkoisella vaahdolla kuorutettu sameahko keltaoranssi olut. Tuoksussa reilusti sitruksista humalointia, hiivaa, hedelmällisyyttä ja mausteita. Tuoksu jo lupailee, että nyt ollaan hyvän oluen äärellä. Makumaailma jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä ja pehmeän hedelmällinen olut, jossa hiivaa ja vehnää. Sitruksinen humalointi antaa loistavan potkun tälle nautinnolle. Mausteisuus on myös hyvin esillä maussa. Kaikin puolin mahtava olut.
—

Jaska & TAP5

Raoul & TAP5

TAP5:sta maistellessa mietiskelimme Raouliin kanssa, että mitäs sitä aamupalaksi voisi syödä ja, kun en paikallisten kieltä osaa, niin Raoul käänsi minulle lähes koko listan läpi. Päädyimme kumpikin ottamaan annokset possua…

Saksa: Portion Schweinshaxe mit Krusperl und Schneider-Weissbiersoße, dazu Kartoffelknödel und Krautsalat

Englanti: Pork knucle with crisp and crakling crust and Schneider-wheat-beer gravy, served with Kartoffelknödel (potato dumpling) and Coleslaw)

Karkea suomennus: Porsasta, jossa rapean rapsakka nahka, Schneiderin vehnäolutkastiketta, perunaknöödeli ja hapankaalia.

Annoksen hinta: 11,20 €

Maultaan kyseinen annos oli aivan loistava ja voitti eilisen Airbräun annoksen 100 – 0. Liha oli suussa sulavan mureaa ja nahka mahtavan rapsakka. Kastikeessa oli tällä kertaa makua, mutta ei kuitenkaan liikaa mausteita. perunaknöödeli oli huomattavasti parempi, kuin edellisenä päivänä maistamani pretzelknöödeli. Kaikin puolin loistava ateria ja loistavana ruokajuomana tämä aikaisemmin tilaamani TAP5, joka oli muuten juomasuositus tälle kuositukselle. Ruokalistassa oli hienoa, kun jokaiselle annokselle oli laitettu juomasuositus näkyville. Lautaset tyhjenivät samaa tahtia, kuin vatsat täyttyivät ja lautasen ammottaessa tyhjyyttään oli jälkiruoan aika. Voitte olla varma, etten tilannut mitään kakkuhässököitä ym. suklaa/jätski hipleitä, vaan pöytään pullollinen…

Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock / 0,33 l. pullo / 4,20 € / Schneider Weisses Bräuhaus
Lasiin kaatui vähitellen tämä 12 prosenttinen tumman ruskea olut, jonka päälle muodustuu melko lyhyt vaahto. Tuoksussa voimakas banaanisuus ja makeus antavat sahtimaisia vivahteita. Tummaa hedelmää ja hieman alkoholi tuntuu nenään, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Maku on erittäin tuhti. Siihen on heitetty muutama tertullinen banaania, reilulla kädellä tummia hedelmiä, makean siirappinen ja jonkin verran paahteista mallasta. Hyvä olut, mutta ei anna samanlaista hekuman tunnetta, kun aikaisempi TAP5. Kuitenkin nautinnollinen jälkiruoka, joka kruunasi loistavan aterian.

Koko ruokakokemus tuli kustantamaan minulta 19,50 €, joten ei tällä hinnalla koti Suomessa saa mitään. Paikkana Schneider Weisses Bräuhaus oli erittäin viihtyisä ravintola, jossa oli vain kiva seurata huisketta. Tarjoilijat kantoivat suuria määriä ruokia ja oluita pöytiin sellaisella vauhdilla, että allekirjoittanutkin olisi varmaan hyytynyt ensimmäisen tunnin jälkeen. Ravintolassa oikein raikui iloisten ihmisten puheen solina ja sitä mukaa, kuin joku poistui, niin uusia asiakkaita ryntäsi sisään. Ulkona näkyi jonoa koko ruokailumme ajan. Suosittelen ehdottomasti käymään. Ravintola sijaitsee Marienplatzin pysäkiltä n. 250 metrin päässä.

Osoite: Schneider Weisses Bräuhaus,Tal 7, 80331 München

Vatsat täynnä lähdimme hieman kiertelemään keskustassa ja
ostamassa tuliaisia. Vettä satoi edelleen ja silmiään sai varoa siitä suuressa
sateenvarjo viidakossa. Itsellänihän ei sellaista ollut mukana. Kun tuliaiset
oli saatu hommattua, niin arveltiin ottaa yhdet pikaiset oluet ennen
siirtymistä Oktoberfestin pyörteisiin. Kaikkialla oli hirveät jonot pubeihin ja
ravintoloihin, mutta lopulta löydettiin paikka nimeltä: Schnitzelwirt

Vaatteet olivatkin jo sen verran märät, että epäröimättä siirryimme ravintolan sisään. Kävelimme kellarikerrokseen, jossa oleva ravintola toi mieleeni jonkun vanhan koulun ruokasalin. Istuimme alas ja tilasin elämäni ensimmäisen pretzelin ja kyytipojaksi eilenkin hyvin toimineen…

Pretzel & Spaten

Spatenin Oktoberfestbier / 0,5 l. hana / 4,60 € / Schnitzelwirt

Raoul tilasi lautasellisen bratwursteja ja Franziskaner Hefe-Weissbierin. Pretzel oli oikein mainio ja oluen kanssa hävisi vauhdilla. Tämä oli pikainen etappi, joten kun tuopit ja lautaset olivat tyhjänä, niin juna-asemaa kohtia. Ravintolan vieressä oli Isartor –niminen pysäkki ja siitä otimme U5 –junan kohti Theresienwiesen –pysäkkiä. Juna oli kattoa myöten tungettu täyteen lederhoseneihin pukeutuneita saksalaisia. Vettä ropisi edelleen, mutta silti Oktoberfest –alueella oli aivan älyttömästi ihmisiä ja kello oli n. neljä päivällä. Lähdimme etsimään itsellemme oluttelttaa, jonne pääsisimme sisälle täältä sateesta. Harmiksemme huomasimme, että kaikkien telttojen ovien eteen oli vedetty narut ja vartijat vahtivat sisäänkäyntejä. Ajattelin jo mielessäni, että tässäkö tämä sitten oli. Matkustinko Suomesta asti ja enkä edes pääsisi näkemään meininkiä sisällä. Päättäväisenä menimme seisomaan Hacker-Pschorr panimon olutteltan eteen toiveena päästä sisään. Seisoimme puoli tuntia sateessa, kunnes meille kahdelle näytettiin, että tervetuloa. Emme kuitenkaan olleet sisällä vaan pääsimme Hacker-Pschorrin ulkopuolen alueelle istumaan ja juomaan olutta. Reissaajien suut alkoivatkin kääntyä hymyä kohti, kohti kun naaman eteen heilahti litran tuopit…

Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen / 1,0 l. hana / 9,80 €
Makeahkon viljainen ja leipäisän maltainen Märzen. Perus hyvää juotavaa olutta.

Olutta riipiessämme näyttikin, että alkaisi sade laantua ja, että vähitellen ilma kirjastuu. Se kirkastuminen kesti muutaman minuutin ja sitten rupesi satamaan, niin kovasti että meinasi tuoppi täyttyä nopeammin, kuin huveta. Siinä sitten juttelimme muun pöytäseurueen kanssa olutta juoden kaatosateessa. Muistelin, etten ollut juonutkaan tällaisessa sateessa olutta sitten teinivuosien. Pöytäseurueemme oli melko kansainvälinen, kun minä olin Suomesta, Raoul Kamerunista, kaksi saksalaista, kaksi italialaista, yksi irlantilainen ja yksi englantilainen. Sitten kun vaatteemme alkoi olla aivan litimärät, niin sanoin Raoulille, että nyt pitää keksiä joku keino päästä sisälle, muuten on sama lähteä hotellille. Nousimme pöydästä ja menimme seisomaan yhden sisäänkäynnin eteen, jossa olikin jo kymmenkunta ihmistä seisomassa. Seisoimme kyseisessä jonossa kaksi tuntia vartioiden tönittävänä ja vesisateen piiskatessa, kunnes meillä näytettiin merkkiä, että SISÄÄN!!! Ovet aukesivat ja saman tien ilmoille kajahti saksalaiset juomalaulut ja aivan käsittämättömän hieno meininki. Tuopit heiluivat ilmassa, kun ihmiset tanssivat tuoleilla ja penkeillä. Bändi soitti lähes taukoamatta. Nyt olimme päässeet sisälle, mutta se että meillä ei ollut istumapaikkaa ei tässä vaiheessa haitannut. Ensimmäisenä etappina oli saatava tuopit naaman eteen ja sitten seuraamaan tätä hälinää.

Mark from USA

Kello oli noin 19:00 kun saimme olutteltan sisällä tuopit käteemme. Siinä sitten seinään nojailimme kaksi läpimärkää jätkää, mutta siltikään ei ollut huolen häivää. Tunnelma vaan rupesi vetämään puoleensa tai sitten olut rupesi tekemään tehtäväänsä, mutta kuitenkin omassakin kädessä rupesi tuoppi heilumaan ja saksalaiset juomalaulut raikamaan. Sinänsä hauskaa, kun oma Saksan opiskeluni on ollut täysin saksalaisten oluiden etikettien varassa. Ensimmäinen tuoppi ei ehtinyt pitkään vanheta, kun lähdin hakemaan seuraavaa. Rauol jäi juttelemaan joidenkin ranskalaisten tyyppien kanssa, joten menin metsästämään seuraavaa olutta. Olutta oli myös odottamassa joku vanhempi herrasmies, joka tervehti ja toivotti onnea oluen saantiin. Hän oli kuulemma odottanut olutta jo pitemmän aikaa eikä ollut saanut. Vinkkasin tarjoilijalle, että kaksi olutta ja muutaman sekunnin päästä oluet olivat näpissäni. Annoin toisen tälle herralle. Jäimme sitten siihen juttelemaan toviksi. Hän oli Yhdysvalloista ja ystäviensä kanssa pitkällä moottoripyörämatkalla. Oktoberfest on siitäkin puolesta hieno tapahtuma, kun siellä on ihmisiä ympäri maapalloa ja kenen kanssa tahansa pystyy juttelemaan mukavia, kun jokaisella on se yksi yhdistävä tekijä ja se on OLUT!!!

Saavuin sitten takaisin Raoulin luokse ja siinä muutaman kymmenen metrin matkalla tuli vaihdettua sanoja ja kilisteltyä tuoppeja useamman ihmisen kanssa. Mahtavaa!  Meno ei näyttänyt minkäänlaista laantumisen merkkiä, vaan ihmiset jaksoivat tanssia ja laulaa. Tarjoilijat kantoivat suuria ruokatarjottimia täynnä ruokaa ja käsittämättömiä määriä nillä oli näitä litran tuoppejakin mahdutettuna käsiinsä. Itsellä olisi jäänyt tekemättä.

Seuraavaa olutta hakiessani tarjoilija kun huomasi, että meillä ei ollut pöytää hän sanoi ”minä huolehdin teistä” ja ohjasi meidät pöydän ääreen. Nälkä alkoikin olla, joten sanoin tarjoilijalle, että mulle porsasta. Hetken päästä sainkin lähes samanlaisen annoksen, kun päivällä olimme syöneet. Maultaan tämä oli valovuoden aikaisempaa jäljessä ja hintaakin oli viitisen euroa enemmän. Mielenkiintoinen oli kuitenkin syömiskokemus. Samalla kun tungin possua naamaani, niin lautasen vieressä pöydällä saksalaiset tanssivat.

Syönnin jälkeen meno jatkui tanssien, laulaen ja olutta juoden. Kunnes kello näytti jo sulkemisaikaa ja oli sitten aika siirtyä juna-asemaa kohti ja matkata hotellille. Uskomatonta oli nähdä tämä tunnelma olutteltan sisällä, jonnekka mahtui lähes 7000 ihmistä. Kaikki ihmiset lauloivat ja tanssivat. Tämä on jotain sellaista mikä jokaisen oluenystävän tulisi nähdä ainakin kertaalleen. En usko, että tästä tulee minulle joka vuotuinen traditio, vaan tulee varmaan pysymään kertaluonteisena kokemuksena. Ainutlaatuinen kokemus!