Oluton Festarit 2013 – Jyväskylä – 20.9.2013

Perjantaina 20.9.2013 hyppäsin ystäväni kyytiin ja aloitimme n. 250 km matkan Joensuusta Jyväskylään. Tarkoituksenamme oli viettää pari oluentäyteistä päivää Oluton Festareilla, jonka tapahtumapaikkana oli Jyväskylän Veturitallit. Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Jkylään ja kello alkoihin hipoa viittä, joka oli myös tapahtuman alkamisaika. Heitimme tavarat Jyväskylässä asustelevan ystäväni luokse ja lähdin suunnistamaan kohti tapahtumapaikkaa. Ystäväni jäivät riipimään bulkkitölkkejä ja lupasivat tulla hetken päästä perässä. Jaskan festaritiimin kaksi muuta jäsentä olivatkin bulkkioluen ystävät Scube (Joensuusta) ja Mape (Jyväskylästä), jotka ovat pienen ikänsä kuluttaneet ainoastaan vaaleita suurten panimoiden lagereita. Sain heidät ylipuhuttua mukaan festareille, joten oli erittäin mielenkiintoista seurata kuinka bulkkiveljekset tykkäävät suomalaisten pienpanimoiden oluista. Ei tietysti hirveän pitkään tarvinnut jätkiä suostutella, kun sanoin, että haluavatko lähteä festareille joiden tarkoitus on juoda olutta 🙂

Hiisin Rakki

Jyväskylän taivas pudotteli hieman vettä, mutta minua ei pieni sade haitannut, koska muutamien satojen metrien päässä minua odotteli lukuisat hanat juomineen. Saavuin paikalla siinä puoli kuuden maissa ja ovelta minua oli vastaan ottamassa Hiisin Mika. Leima käteen ja juomalippuja ostamaan. Festareilla homma toimi, niin että ensin kävit ostamassa juomalippuja ja sitten niillä pääsit tiskiltä valitsemaan haluamasi juoman. Yksi lippu maksoi kolme euroa ja sillä sai parin desin annoksen. Saatuani nipullisen lippuja vaelsin kohti oluttiskiä. Ensimmäiseksi haaveilin, että pääsisin maistamaan Panimo Hiisin Raivoavaa Rakkia, mutta sitä ei vielä hanassa ollut, joten otinkin…

Panimo Hiisi Rakki – Melko voimakkaasti katkeroitu olut, jossa trooppista hedelmää ja mäntyisyyttä. Hieman kevyt, mutta erittäin toimiva maitokauppavahvuinen APA.

”Bulkkiveljekset”: Mape ja Scube

Rakkia maistellessa seuraani liittyi paikallinen olutblogi kollega Olutkellari blogista. Emme olleet ennen tavanneet, mutta heti ensimmäisistä sekunneista juttu lähti luistamaan mallikkaasti. Tultuani paikan päälle siellä oli noin parisen kymmentä oluenystävää ja melko hiljainen meininki, mutta vähitellen porukkaa alkoi tulla lisää ja rupesi musiikkikin soimaan. Kuulinkin sitten harmittavan uutisen, että Kiteen Panimon Pajari Pilsiä ei tule ollenkaan saataville pullotusongelmien takia. Se oli harmittava takaisku myös senkin vuoksi, että olin itse kyseistä oluterää valmistamassa. Rakin jälkeen suuntasin takaisin tiskille ja pienen pohdiskelun jälkeen päädyin saman paikallisen panimon olueeseen…

Hiisin Lumooja

Panimo Hiisi Lumooja – Pippurisen mausteinen, hiivainen ja greippinen humalointi. Helposti juotava ja oikein maistuva olut.

Keskustelua oluesta ja ruoasta! © Olutkellari

Lumoojaa maistellessani huomasinkin ystävieni saapuneen ovelle ja lähdinkin opastamaan, kuinka homma täällä festareilla toimii. Jätkät ostivat muutamat juomaliput ja siirtyivät oluttiskin kautta pöydän ääreen. Porukkaa alkoikin olla paikan päällä jo melko reilusti ja tunnelma nousi koko ajan korkeammalle. Hieman klo. 20:00 jälkeen esiintymislavalle saapui keskustelemaan oluesta ja ruoasta mm. Rekolan Panimon Jari ja Panimo Hiisin Tatu. Mielenkiintoinen keskustelusessio, jota tuli kuunneltua ja samalla pidettyä yllä omaa pöytäkeskustelua. Omassa pöydässä keskustelu oli melko monipuolista, jossa kaksi olutblogistia/olutharrastajaa ja kaksi perusoluenystävää rupattelivat ja maistelivat erilaisia oluita. Hienoa oli seurata, että kaksi vaalean lagerin ystävää ennakkoluulottomasti halusivat kokeilla uusia makuja ja esimerkiksi heille kummallekin maistui alku illasta erittäin hyvin Rekolan Panimon Katajan Kuiske. Scube oli muutama kuukausi sitten työmatkallaan Saksassa päässyt hieman vehnäoluiden makuun ja hän tykkäsi erittäin paljon Pyynikin Käsityöläispanimon Simo Vehnäoluesta. Lumoojan jälkeen olikin aika maistaa olutta, joka on melko harvinainen ja itselleni vielä maistamaton…

”Porilainen äkäinen pukki”

Malmgård H.O.D.A. – Reilusti katkeroitu herkku, jossa kuiva jälkimaku. Greippiä, havuja ja katkerot jäävät elämään suuhun pitkäksi aikaa. Hopheadin unelma!

H.O.D.A:ssa taisi olla vähiten prosentteja 3,7 % ja siitä olikin hyvä siirtyä 9 %:sen oluen kimppuun. Kävin hakemassa pienen tuopillisen…

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki – Tuoksussa ja maussa mukavasti savuisuutta ja turvetta. Tuo mieleeni samaisen panimon Mufloni Savu? Ça va! mutta tämä oli huomattavasti tuhdimpi. Makea, reilun paahteinen, lakritsia, suklaata ja kahvia. Yksi parhaimpia suomalaisia oluita mitä olen juonut ja mahtava makujen ilotulitus. Itselleni koko festivaalien odotetuin olut, joka lunasti kaikki odotukset.

Äkäpukin jälkeen jotain hieman kevyempää ja seuraamme liittyi tamperelainen Simo…

”Pyynikin Simo”

Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut 5,2 % – Helposti juotava vehnäolut, jossa ei ole mitään erikoista, vaan perusasiat ovat täysin kunnossa. Mainio Hefeweizen, josta ei moitteita löydy.

Simo Vehnäolutta maistellessa huomattiin, että ovesta sisään tuli iso parrakas ukkeli ja sehän oli Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere. Nappasin Simon mukaani ja lähdin tervehtimään Tuomasta. Siinä sitä sitten tovi vaihdettiin kuulumisia. Siitäpä sitten pyysivät Tuomaksen lavalle esittäytymään ja minä siirryin jatkamaan urakkaani. Lasiin kevyttä juotavaa…


Beer Hunter’s & Ruosniemen Panimo Kesäderby – Kevyt juoma, joka oli Simon tapaan helposti juotava. Humala puraisee mukavasti ja olut tarjoaa mukavan melko raikkaan fiiliksen.

Tässä vaiheessa alkoi porukkaa olla sisällä melkoisen paljon ja sääntö ”se joka perseensä nostaa, niin paikkansa menettää” alkoi meidänkin pöydässä olla käytössä. Lähdin hakemaan pullollisen Rousal Alea ja samalla istumapaikkani vaihtuikin seisomapaikaksi. Kello alkoi hipomaan kymmentä ja alkoi olla illan pääesiintyjän eli Pertti Kurikan Nimipäivät –bändi alkoi pikku hiljaa siirtymään lavalle esiintymään. Bändin jätkät olivatkin jo useamman tunnin ajan viettäneet aikaa festareilla ja nyt oli heidän vuoro nousta ylimmälle lauteelle tarjoamaan Punkkia isolla asenteella…

 

Rousalin Ale

Rousal Bryghus Ale – Lasiin kaatui kaunis valkoisella vaahdolla varustettu olut. Maultaan pehmeähkö, jossa jonkin verran greippistä humalointia, viljaa ja yrttejä. Jollakin tavalla hieman pliisu ja hienoinen pettymys.

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pertti Kurikan Nimipäivät heittivät kovalla asenteella hienon keikan ja näytti että yleisö tykkäsi erittäin paljon. Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa kyseisen bändin keikan Ilosaarirockissa ja jätkissä on enemmän asennetta, kaikissa suomalaisissa bändeissä yhteensä. Loistava keikka ja keikan aikana kaatui kurkkuun myös…

Musiikkia suurella asenteella!!!

Ruosniemen PikkuPomo – Tämä on Ruosniemen Panimon oluista oma suosikkini. Erittäin hyvä olut, jossa tällä kertaa ei ollut, niin paljon hedelmällisyyttä, kuin viime maistelu kerralla.

Blogistien kiivasta keskustelua Pikkupomon hedelmällisyydestä

Iso tuopillinen Pikkupomoa

Keikan jälkeen ajattelin ottaa illan viimeisenä vielä loistavaa Beer Hunter’sin Äkäpukkia ja sitten tarkoitus oli siirtyä kaupungille Mapen toimiessa oppaana. Annoin ystävälleni vapaat kädet valita loppuillan menomestat, kun hän kuuluu paikallisväestöön, niin tietää paikat. Ainoat vaatimukset olivat, että ensin ruokaa ja sitten olutta. Hän veikin meidät Hesburgeriin ja sitten paikkaan nimeltä Club Escape. Päätin, että seuraavana iltana minä päätän paikat. Hesessä kerrosateria ja Escapessa Lapin Kulta olivat itselleni kulttuurishokki loistavien suomalaisten pienpanimo-oluiden jälkeen.

Ihan vaan yhden otin..
…totuus olikin sitten eri 😉
”Jaska ihan pihalla”

Oluton festareiden ensimmäinen päivä oli oikein onnistunut, kun mietitään että kyseessä oli ensimmäinen kerta kun tämä festivaali järjestetään. Ilmapiiri oli lämminhenkinen ja siellä viihtyi, kuin omassa olohuoneessaan konsanaan. Ihmisiä oli paikalla sopivasti, eikä tungosta tullut. Pientä miinusta tulee siitä, että hanapaikkoja oli liian vähän, eikä aina ollut saatavilla niitä oluita mitä olisi halunnut maistaa. Ohjelmien aikataulutkin olivat välillä hieman myöhässä, mutta se nyt ei minua oikeastaan häirinnyt. Muuten ensimmäinen päivä tarjosi hienon tapahtuman, hienoja oluita ja loistavia keskusteluja. Olutkellarin blogikollegan kanssa saimme aikaan erittäin hienoja keskusteluja oluesta ja myös paljon muustakin. Mukava tavata, niinkin samanhenkisiä ihmisiä. Mukava oli myös nähdä, että kuinka paljon omat ystäväni tykkäsivät näistä festivaaleilla olleista oluista. Hienoa oli myös vaihtaa kuulumisia panimoiden jätkien kanssa mm. Hiisin Mikan ja Tatun, sekä Rekolan Panimon Jarin ja Pyynikin Tuomaksen kanssa. Mukavan festaripäivän jälkeen olikin sitten hyvät fiilikset lähteä kohti seuraavaa päivää…

Lippuja, lappuja ja kortteja © Olutkellari

6 thoughts on “Oluton Festarit 2013 – Jyväskylä – 20.9.2013

  1. Minäkin kävin paikan päällä lauantaina, maistoin ainakin kahdeksaa eri lajia ja jututin hieman Mikaa ja Tommia. IRL olen ollut aivan ulkona olutkuvioista, joten olisi kiva ollut törmätä teikäläiseenkin, mutta sain varattua lauantai-illasta vain harmilliset pari tuntia. Olipa silti mukava pyörähtää. Ehdottomiksi suosikeiksi jäivät Äkäpukki, Ragnarök ja X-Porter (joo, stout/porterpainotteiseksi jäi, mutta ne ovat lemppareitani). Kesäderby sen sijaan oli ainoa pettymys, jotenkin vehnäksi liian tasainen.

    1. Kesäderby ei olekaan vehnäinen vaan riisillä höystetty lager 🙂

    2. Olisihan tuo ollut hieno tavata ja vaihtaa muutama sana hienojen oluiden parissa. Itse olin lauantaina paikan päällä n. klo. 13:30 – 18:00 ja sitten kävin pyörähtämässä Hiisin panimolla, syömässä ja palasin ysin maissa takaisin. Erittäin hyvän kolmikon olet valinnut suosikeiksesi noista itsellä jäi X-Porter maistamatta, kun sitä on kotona muutama pullo. Äkäpukki oli itselleni ehdoton suosikki ja Ukonmaljan Ragnarök oli myös erittäin loistava olut. Itselleni suuria pettymyksiä ei juurikaan sattunut. Rousalin Alesta jäi jotain hampaankoloon tai ehkä siltä vaan odotti enemmän. Kunhan ehdin julkaisemaan lauantaipäivän fiilikset, niin siinä kerron hieman lisää mitä puuhailtiin ja mitkä lopulta olivat festareiden parhaat oluet mielestäni 🙂

    3. Jep, itse taas kävin lähikaupasta hakemassa pari Hiisin panimon olutta ja pyynikin simo vehnän, ainakin, joten en niitä tiettyjä juonut festareilla. Kaikki tosiaan oli melko maistuvia, paitsi tuo kesäderby oli jotenkin "hit & miss" ja meni vähän ohi, kuten kommentistani huomasi. Satuit olemaan poissa juuri silloin kun minä olin paikalla, eli 18-20 🙂 Odottelen kirjoitusta lauantaista!

    4. Omasta mielestäni Kesäderby on mukava kesäjuoma. Ruohoinen, rapsakka ja raikas. Kivasti mallasta. Toimiva janojuoma ja toimi hyvin voimakkaampien ja tuhdimpien oluiden välissä. Huono tuuri kyllä sattui että olin juuri silloin poissa. Lauantain juttu on työnalla, mutta vasta huomen iltana ehdin jatkaa sitä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *