Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot torstain osalta tarjosivat itselleni 17 erilaista olutta ja näistä ainoastaan neljä olivat vanhoja tuttuja. Hengissä selvisin ja eikun kohti uutta festivaalipäivää. Tarkoituksena oli pyrkiä tutustumaan mahdollisimman moneen uuteen tuttavuuteen, joten eikun junalla Espoosta Helsinkiin ja kohti pienten panimoiden suuria oluita. Saavuin paikalla hieman klo. 12 jälkeen ja suuntasin suorinta tietä Ruosniemen Panimon tiskille. Olin edellisenä iltana lupaillut panimon jätkille, että heidän Piirimyyjä tulee olemaan ensimmäinen maisteltava olut. Olin aikaisemmin maistanut tätä yhden pullollisen, jonka panimon jätkät ystävällisesti minulle toimittivat. Siinä ei kuitenkaan kaikki ollut täysin kunnossa, joten tämä oli ehdottomasti saatava uudelleen arviointiin. Tuopillinen Piirimyyjää kädessäni vaelsin eilisestä tuttuun paikkaan, jossa muiden olutblogistien ym. muiden loisto tyyppien kanssa paransimme maailmaa. En ehtinyt kuin hanurini penkkiin iskeä, kun takaani kuului jonkun herran tervehdys. Käännyin olkani yli ja siellä olutta siemailemassa oli eilen pikaisesti ensi kertaan tapaamani olutblogi legenda Ari Juntunen (Arde Arvioi). Olen vuosikausia lukenut hänen kirjoituksiaan ja oli kunnia liittyä hänen seuraansa keskustelemaan oluista ja näistä meidän olutblogeista. Seuraan liittyi myös Mommilan kotipanimon DeGarre ja siinä sitten leukojamme louskutimme näistä maltaisista juomista reilut kolme tuntia 🙂
 |
| Ruosniemen Piirimyyjä |
Ruosniemen Piirimyyjä – Hedelmäinen ja karamellimaltainen olut. Maussa greippinen ja havuinen humalointi. Nyt oli Piirimyyjä huippu kunnossa ja tämä juoma oli erittäin hyvää. Hyvä aloitus tälle perjantaipäivälle. Annoin tälle aikaisemmin 31 pistettä ja pisteet tulevat nousemaan 36een!
Piirimyyjän jälkeen kävinkin hakemassa Stadin Panimon kojulta pienen lasillisen Stadin Sour Alea. Samalla muutaman sanan taas vaihdoin panimovastaava Sebastianin kanssa ja eikun happaman stadilaisen kanssa pöytään. Tuolla happamalla stadilaisella tarkoitin sitä olutta 😉
 |
| ”Hapan stadilainen” |
Stadin MIWtFY Sour Ale – Erittäin hapan olut, joka jo nimestäkin tulee selville. Itselleni täysin tuntematon oluttyyli, mutta tästä tykkäsin erittäin paljon. Hieman greippinen ja yrttinen, mutta kaiken kaikkiaan maistuva hapan stadilainen.
Pöytäseurueeni Arde ja DeGarre ihmettelivät, etten ollut tutustunut vielä Bryggeri Helsingin oluisiin, joten oikopäätä korjaamaan tämä virhe ja palasin pöytään lasissani…
Bryggeri Helsinki Transatlantic Ale – Helposti juotava hedelmällinen ja maltainen. Mallikas janojuoma.
Bryggerin jälkeen marssin porilaisen Panimoravintola Beer Hunter’sin tiskille, josta ajatuksena oli hakea lasillinen Pilssiä, mutta huomasin hanassa olevan heidän savuolutta ja suurena savuoluen ystävänä päädyin pöytäni ääreen mukillinen tummaa juomaa lasissani.
 |
| Bryggeri Helsinki Transatlantic Ale |
Beer Hunter’s Mufloni Savu? Ça va! – Maussa reilusti savua, paahdetta ja turvetta. Maistuva kevyt savuolut.
 |
| Beer Hunter’s Mufloni Savu? Ça va! |
Savuisen oluthetken jälkeen kohti uusia tuttavuuksia. Käppäilin Saimaan Juomatehtaan tiskille, koska eilen sieltä ei vielä saanut Milneburg IPAa. Samalla pääsinkin vaihtamaan muutaman sanan Ilkka Sysilän kanssa, joka on kyseisen oluen valmistanut. Hän kertoikin, että Milneburg IPAssa oli käytetty niitä humalia mitä sillä hetkellä sattui olemaan varastossa. Kyselin hieman näiden oluiden nimistä, että mistä ne tulevat. Hän kertoi niiden tulevan New Orleansista ja klassisesta jazzista. Pienen rupattelun jälkeen siirryinkin sitten aurinkoon nautiskelemaan tätä olutta. Alueella satoi pariin otteeseen päivän aikana, mutta muuten keli oli mitä mainioin.
Bruuveri Milneburg IPA – Tuhti hedelmäinen oikein sopivasti humaloitu olut, joka muistutti enemmän Barley Winea. Lämmetessään juoma muuttui vielä enemmän makeammaksi. Sysilän Blue Skies ja Sidney Benchet menevät tämän edellä.
 |
| Ilkka Sysilä, Saimaan Juomatehtaan tiski ja Milneburg IPA keskellä! |
Milneburg IPAn jälkeen lasiin lisää täytettä ja nokka kohti Plevnan tiskiä. Tarkoituksena oli jatkaa voimakkaasti humaloitujen oluiden rintamalla, joten lasiin…
Plevnan Severin Extra IPA – Greippinen ja havuinen reilusti humaloitu IPA, joka oli hieman kuivahko. Hyvänmakuinen IPA, joka on Plevnan laatutuotteita.
Vatsanpohjalla rupesi Severin jälkeen kurnimaan ja Helsinki Bryggerin kojusta hakemaan evästä. Sieltä päädyinkin maistelemaan erittäin loistavan makuista BBQpossuleipää <- en muista tarkkaa nimeä, mutta hyvää oli. Kyytipojaksi mukillinen samaisen paikan…
 |
| Välipalaa!!! NAM! |
Bryggeri Helsinki Weizen – Erittäin raikas Hefeweizen, joka oli hyvin balanssissa. Sopivasti banaania ja myös mausteita. Voimakkaan hapan, mutta myös mukavan pehmeä.
Evästelyn jälkeen lähdin tutustumaan itselleni uuteen panimoon nimeltä Kuninkaankartanon Panimo. Esitteessä näkyi seuraavana juotavan oluen kohdalla 100 EBUa, joten seuraavaksi pieni lasillinen…
Kuninkaankartanon Torppari – Olihan siinä reilusti katkeroita, joten mielellään tälläistä siemaili. Sitrusmainen ja muutenkin hedelmäinen humalapakkaus. Ihan ok IPA, mutta ei loppujen lopuksi hirveästi säväyttänyt.
 |
| Porukkaa riitti reilusti ja istumapaikkaa sai etsiä… |
 |
| Panimo Hiisin Tatu ja Mika |
Ajattelin, että kohta puoliin alan siirtymään junaan kohti Espoota ja lopettelen festarit tältä kertaa. Olin maistanut lähes kaikki mielenkiintoisimmat tai ainakin ne mitkä olin suunnitellut maistavani, joten arvelin vielä pari maistaa ja poistua paikalta. Ensiksi lasiin…
Beer Hunter’s Mufloni Pils – Erittäin maistuva ruohoinen ja rapsakka Pils. Ehdottomasti yksi parhaita Pilssejä mitä olen juonut. Tyylipuhdas suoritus.
Mufloni Pilssiä siemaillessa olin jo lähdössä hakemaan viimeistä oluttani, kun huomasin Rekolan
Panimon tiskin takana jyväskyläläisen Panimo Hiisin jätkät Tatu Hiitolan ja Mika Silajärven. Eikun jätkille käsipäivää ja läppää heittämään. Juttutuokio kesti melko pitkään ja aika paljon keskustelimme panimon tulevista juomista ja muutenkin panimon alkutaipaleesta. Juttua riitti myös syyskuussa Jyväskylässä järjestettävästä Oluton Festareista. Samalla tiskille hetken päästä saapui myös tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere, joka seuraavaksi johdatti minut OlutExpon tiskille, jossa oli tarjolla Pyynikin Käsityöläispanimon juomia. Ensiksi lasiini sainkin Simo Frangénin nimikko olutta eli…
 |
| Tuomas Pere ja Simo Vehnäolut |
Pyynikin Käsityöläispanimo Vahva Simo Vehnäolut – Suhteellisen helposti juotava Hefeweizen. Banaanisuus ja hedelmällisyys melko vähäistä, mutta siltikin erittäin maistuva vehnäolut.
Tämän Vahvan Simo Vehnäoluen jälkeen lasiin kaatui vielä reilusti vahvempaa eli samaisen panimon ensiesiintymisen tekevä…
Pyynikin Käsityöläispanimo Katajasahti 1086 – Sahdille epätavallinen väritys eli tämä juoma oli kirkasta. Maultaan runsaan katajainen ja makea. Epätavallinen, mutta oikein hyvän makuinen sahti.
 |
| Vai otakko tosi rapsakkaa katajaista sahtia?… |
Sahtia ja Simo Vehnäolutta maistellessa tuli rupateltua Tuomaksen kanssa panimon kuulumisia ja seuraamme liittyi myös Suomen OlutExpo 2013 järjestäjä Mikki Nyman. Hänen kanssaan keskustelumme painottui 18.-20. lokakuuta järjestettävään Suomen OlutExpo 2013 tapahtumaan. Mielenkiintoista oli kuulla, että minkälainen tapahtuma on luvassa. Pitkän juttutuokion jälkeen lähdin hakemaan illan viimeistä ja kunnian sai itseoikeutetusti…
 |
| Plevnan Siperia |
Plevnan Siperia – Viime helmikuussa ensi maistelulla tämä meni kerralla omalla listallani Suomen
parhaaksi olueksi ja kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi. Aivan loistava olut, josta ei puutu mitään. Täysi tuopillinen täyttä loistavuutta. Siinä nauttiessa tätä herkkua minut houkuteltiin vielä tutustumaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomiin ja pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa…
Brändy Long Drink – Moneen vuoteen ei ole juurikaan tullut lonkeroita maisteltua, mutta tämä oli aika jännä juoma. Maistui aivan Pommac –limonaadilta. Kokeilemisen arvoinen niille, jotka lonkerosta tykkäävät. Itselleni tämä oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Tämän jälkeen otin pitkästä aikaa maisteluun…
 |
| Laitilan Kievari Barley Wine |
Laitilan Kievari Barley Wine – Tämä on niitä harvoja suomalaisia tämän tyylilajin edustajia. Barley
Wine joka oikein mukavan aromikas ja banaaninen. Mausteinen ja greippinen. Tykkään tästä oikein paljon.
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tiskiltä maistoin vielä hiukan Bitter Long Drinkkiä, joka ei sitten ollutkaan omaan suuhuuni se kaikkein maistuvin, mutta olenkin olutmiehiä. Illan viimeisenä maistelin vielä pullollisen…
Laitilan Karpalomehulimonaadia – Erittäin hapokas ja raikas aidon makuinen limonaadi. Arvostan aitoa makua ja tässä karpalo oikeasti maistui karpalolta. Hyvää limpparia.
Tämän jälkeen olikin aika päättää omalta osaltani tämän vuoden Helsingin SOPP ja ensi vuonna pitää tulla ehdottomasti uudestaan. Oli nämä sen verran hienot festarit. Kiitokset tapahtumanjärjestäjille ja kaikille siellä töissä olleille. Erittäin suuret kiitokset kaikille mukana olleille panimoille ja kiitokset hienoista keskusteluhetkistä. Special kiitokset vielä kaikille seuraani
joutuneille tai halunneille. Loistavia keskusteluja riitti hienojen oluiden parissa. Thänk Juu!!!
Perjantain kolme parasta olutta olivat: Plevnan Siperia, Stadin Sour Ale ja Pyynikin Käsityöläispanimon Katajasahti 1086.
Koko festivaalien ehdoton ykkönen oli Plevnan Siperia!!!
Aika monta olutta sait maistettua SOPPissa. Itse jätin taktisesti tamperelaiset oluet maistamatta, ja menin sen sijaan maanantaina maistelemaan Plevnan ja Pyynikin käsityöläispanimon tuotteita. On se Siperia vaan älyttömän hyvä olut!
Itse jätin suosiolla kaikki Joensuulaiset maistamatta 😉
Itselleni suurin osa SOPPin valimoimasta oli tuntemattomia, niin mielellään otti uusia kokemuksia vastaan. Kiva oli pikaisesti tavata myös sinua 🙂
Oli mukava myös morjestaa! Jos joskus päätät lähteä tutustumaan Tampereen olutkuppiloihin niin lähden mieluusti oppaaksi 🙂
kyllähän se joskus tulevaisuudessa pitää käydä Tampereen kuppiloihin tutustumassa ja otan mielellä sinut silloin oppaaksi 🙂
Turussa maistoin itse 15 olutta ja siinä oli aika lailla kaikki kiinnostavat ja maistamattomat. Helsingissä tarjonta näytti olevan sen verran kovaa, että siellä olisin itsekin tarvinnut kaksi päivää.
Joo, kyllä tuo kaksi päivää oli kaikkein optimaalisin. Yhdessä päivässä ei olisi millään ehtinyt kaikkia mielenkiintoisia maistaa ja kolmelle päivälle ei olisi välttämättä enää riittänyt niitä mielenkiintoisia ja tuskin kuntokaan olisi riittänyt 🙂