Jaska tutustuu Joensuun ”olutkulttuuriin”

Kuola valuen olen lukenut, kuinka monissa mainiossa olutkaupungeissa olutharrastajat päivittäin pääsevät nauttimaan hienojen olutravintoloiden loistavista valikoimista. On erittäin mukava lukea, kuinka toinen toistaan mahtavampi olutherkku päätyy nautiskelijan lasiin, sieltä tuoksujen kautta sieraimiin, valuen hiljalleen suuhun ja päätyen siitä sitten joko olutblogiin tai Olutopas.infon ”mitä nyt lasissa” – palstalle.

Olen kotoisin Joensuusta ja asunut lähes koko elämäni joko Joensuussa tai sen lähiympäristössä. Olen tietysti käynyt reilu viisi vuotta pyörähtämässä Kuopiossa, mutta pääsääntöisesti olen pysynyt täällä Pohjois-Karjalassa. Joten nyt oli korkea aika käydä kerralla läpi tämän kaupungin olutkulttuuri tai sen rippeet. Joensuun olutkulttuurin rappeutumisesta on kirjoiteltu lehdissä ja esimerkiksi Joensuun ainoan ”laajan” olutvalikoiman omaavan olutravintolan Pub Palaverin häviäminen Joensuun kartalta on viimeisiä nauloja tähän kuolevan olutkulttuurin arkkuun. Joensuun ravintolatoimintahan on pääasiassa Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n hallussa ja näiden paikkojen erikoisoluet asettuvat Sol ja Corona akselille. Esimerkiksi muutama kuukausi sitten nimeltä mainitsemattomassa paikassa kysyin hieman erikoisempaa olutta, niin naamani eteen tuotiin pullollinen Coronaa. Pullo jäi siihen ja allekirjoittanut poistui paikalta.

Tutustumisen tähän kuolevaan kulttuuriin suunnittelin tapahtuvaksi kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisenä pysäkkinä oli entisen irkkupubin Old Dogin tilalle perustetun Karaokebaari ja Oluthuone Lailaan tutustuminen. Tämä paikka oli itselleni täysi mysteeri ja sana karaoke kuulostaa aina pahalle, jos se mainitaan paikan nimessä. Toiseksi etapiksi olin valinnut Ravintola Glorian, jossa on ainakin varmuudella yksi hyvä olut: Vakka-Suomen Double IPA ja siellä pitäisi olla myös Sinebrychoff Olutmestarin 777 IPA, joka on Sinebrychoffin olutmestari 2013 kilpailun voittaneet Mirva Kylmäkorven ja Sinebrychoffin panimomestarin Heikki Vuokon kanssa valmistettu olut, joka on muutamien olutravintoloiden valikoimassa. Viimeiseksi stopiksi olin valinnut Joensuun parhaan olutpaikan eli yllä mainitun Pub Palaverin. Paikan valikoima on kaupungin paras, vaikka ei olekaan verrattavissa lukuisten muista kaupungeista löytyvien olutravintolojen valikoimaan. Valikoimaan kuuluvat Rochefortin kolme veljestä ovat tämän valikoiman se mielenkiintoisin kolmikko. Rochefort 10:n takiahan siellä itse tulee silloin tällöin käytyä. Mukana menossa oli ystäväni ”SavuHatsu”, joka on Vakka-Suomen SavuKatajan suurkuluttaja ja on ollut mukana mm. järjestämässäni Karhumiehen luostari-illassa, silloisella nimellään ”VeliHopea”. Tuollainen oli illan suunnitelma ja seuraavassa sitten kerronkin kuinka tässä kävi.

Sokkona soppaa

Ilta aloitettiin SavuHatsun kämpiltä keskustan läheisyydestä. Isäntä oli varannut minulle sokkomaisteluun yhden oluen, eikä paljastanut tästä muuta kuin, että Alkon valikoimasta löytyi. Intoa uhkuen sain naamani eteen tumman puhuvan oluen. Tuoksultaan olut toi mieleen Fuller’sin Golden Priden. Maisteltuani olutta tämä muistutti edelleen Golden Pridea, mutta ilman Fuller’sin ”talonmakua”. Olut oli makean karamellisen maltainen ja hieman pähkinäinen. Hieman häiritsi vetisyys. Tyylilajiksi veikkasin English Strong Ale ja se osui kerralla nappiin. Sitten rupesin päässäni pyörittelemään tämän tyylisiä Alkon valikoimasta löytyviä oluita ja kun mausta huomasin, etten ollut tätä ennen maistellut, niin heitin pienen tuumailun päästä tiskiin, että tää on se ”tumma velholimu” eli Blackfriar. Alkon suppean valikoiman ja välillä toimivan muistini perusteella tunnistin oluen oikein vaikken ennen ollut tätä maistanut.  Maultaan Blackfriar oli ihan ok, mutta pieni vetisyys/laimeus häiritsi. Tietysti, kun Fuller’sin loistavat Strong Alet oli mielessä, niin niihin verratessa monet häviävätkin. Oluen kanssa heiteltiin hieman sapuskaa naamaan ja siitä pikku hiljaa siirryimme ensimmäiseen kohteeseen.

Karaokebaari ja Oluthuone Laila

Karaoken hoilotus kantautui ulos asti, kun kaksi soturia saapui Lailan luo. Silmäilimme hieman valikoimaa, joka oli erittäin suppea ja toi mieleen Alkon valikoiman, josta oli ne parhaat karsittu pois. Valikoimassa ei todellakaan ollut mitään kehuttavaa, mutta pari jenkkiolutta kuitenkin pisti silmään. Kumpainenkin niistä oli itselle aivan uusia, joten Rogue Ales jenkkipanimon Dead Guy Ale ja HazelNut Brown Nectar mukaan ja istumaan mahdollisimman kauas tuosta karaoken pauhannasta.

Rogue Dead Guy Ale
Yleistä: Yhdysvaltalaisen Rogue Ales -panimon Heller-Bock tyylinen olut.
Tyyli: Heller Bock
Voltit:  6,6 %
Ulkonäkö: Parisenttinen vaahto ruskean punertava olut.
Tuoksu: Tuoksussa kevyttä paahteisuutta, hieman yrttistä humalointia ja hedelmää.
Maku: Maultaan makean hedelmäinen, maltainen ja paahteinen.
Tuomio: Ei kyllä sytyttänyt millään tavalla.
Ostanko jatkossa:  En tule ostamaan
Mistä: Karaokebaari ja Oluthuone Laila
Olutopas.info pisteeni: 27/50
Kolme sanaa: Hedelmäinen, yrttinen, pettymys
SavuHatsun tuomio: Ihan ”makuinen”, joskaan ei yllä suosikkien listalle. Jäi liian lähelle perusolutta ansaitakseen sen suurempaa analysointia saatikka ylistystä. Maussa oli häivähdys luostariolutta mutta vain häivähdys ja karu totuus paljastui makunystyröille sangen nopeasti.

Rogue HazelNut Brown Nectar
Yleistä: Samaisen usalaisen panimon olut, kuin äskeinenkin.
Tyyli: Brown Ale
Voltit:  6,0 %
Ulkonäkö: Tumma punaruskea hieman samea olut.
Tuoksu: Tuoksussa voimakas pähkinä, mutta muuten melko mieto.
Maku: Maussa aluksi iskee vahvasti pähkinä ja hetkessä muuttuu melko vetiseksi. Hieman taustalla karamellia.
Tuomio: Toinen pettymys jo tälle illalle. Ei uponnut ollenkaan. Taitaa olla Brown Ale sellainen tyyli, joka ei vaan mulle toimi tai sitten tää oli vaan huono. En tietysti ole päässyt noita parhaita tyylilajinsa edustajia maistamaan, niin paha haukkua koko tyylilaji.
Ostanko jatkossa:  En tule ostamaan
Mistä: Karaokebaari ja Oluthuone Laila
Olutopas.info pisteeni: 25/50
Kolme sanaa: Pähkinä, vetisyys, Hyi!
SavuHatsun tuomio: Sanalla sanoen kamalaa kuraa.. Petollinen olut jos tätä olueksi voi kutsua. Ensimmäinen ryyppi ja mielessä kävi että perkule, nyt on erikoisen hyvää lasissa koska pidän lähes kaikesta mikä maistuu pähkinältä maistuvasta mutta se mielikuva vesittyi nopeasti. Tarkoitan ihan sananmukaisesti vesittyi koska heti pähkinäisen maun kadottua jäljelle jäi pelkkä hailakka vesi aromi. Ilmeisesti tämä ei ole olutta ollenkaan vaan pähkinäesanssia, kossua ja vettä. Surkea juotava.

Jaskan mielipide Lailasta: Erittäin suppea ja huono olutvalikoima, jossa ei ollut oikeastaan mitään mielenkiintoista. Karaoken mylvintä oli kuin happoa olisi kaatanut tärykalvoille. Huono olutpaikka, jonne en tule palaamaan. Kiskaisimme oluet nopeasti naamaamme ja pois tästä karaokehelvetistä. Totesimme toisillemme, että ”Laila ei antanut mitään olutharrastajalle”. Ainut olut joka olisi voinut olla vielä maistamisen arvoinen, niin oli Stallhagen Irish Cream Stout, joka olisi ollut hanatuotteena, mutta sen verran inhoan karaokea, että saa jäädä maistamatta ellei tule jossain muualla vastaan. Ei ollut meikäläisen paikka.

SavuHatsun mielipide Lailasta: Ensimmäinen vierailu tässä paikassa, samalla myös viimeinen. En tule kantamaan rahojani tähän luolaan toista kertaa. Jos ikkunoissa lukee ”Oluthuone” niin ensimmäinen mielikuva on se, että paikassa voisi olettaa saavansa muutakin kun Pirkka olutta. Totuus paljastui kuitenkin välittömästi kun baarimikon vastaus kysymykseen ”Minkäslaisia oluita teillä on tarjolla?” oli häikäisevä ”No tässähän meillä on hanassa Karjalaa ja Karhua.” Kun tarjoilijakloppi hokasi että ei ole kyse hanakamasta, avautui kahden noin metrin korkuisen jääkaapin verran olut tavaraa joka ei yllätyksiä tarjonnut edes näin vihkiytymättömälle amatöörille. Erikoisimmat tarjonnasta taisivat olla juuri nämä kaksi mistä tässä on alussa höpisty ja se siitä. Paikassa oli enimmäkseen keski-iän ylittäneitä, jos ilta yhdeksältä tukevasti takaisin Karjalassa olevia karaoke ”laulajia”. Paikka on mitä ilmeisimmin löytänyt kohdeyleisönsä, joskaan minä en kuulu siihen yleisöön.

Nokka kohti Gloriaa ja ajatuksissa ainakin Vakka-Suomen Double IPA.

Ravintola Gloria

Gloria on oikein viihtyisän oloinen ravintola, jossa kesällä on ulkona vielä melko hyvän kokoinen terassi. Sisätiloissa on yhdessä nurkassa telkkari, josta voi seurailla futispelejä ja muita sporttisia suorituksia. Yöaikaan tästä pubityylisestä paikasta kuoriutuu yökerho ja tila laajenee puolet isommaksi. Glorian olutvalikoima on pikkuisen laajempi, kuin Lailan, mutta sitäkin laadukkaampi. Mitään maailmaa mullistavia harvinaisia herkkuja ei ole, mutta peruslaadukkaita oluita lukuisia. Olimme liikenteessä olutharrastaja ystävälliseen aikaan, kun ”discomeininki” oli vielä odottelemassa suljetun portin takana. Tilasin lasillisen Olutmestarin 777 IPAa ja SavuHatsu tilasi itselleen kehumaani Vakka-Suomen Double IPAa. Siirryimme pöydän ääreen särpimään näitä suomalaisia olutherkkuja. Paikkana Gloria ja oluina nämä kaksi suomalaista olivat huomattavasti nautinnollisempia, kuin edellisen mestan systeemit.

777 IPA

Sinebrychoff Olutmestarin 777 IPA
Yleistä: Sinebrychoffin järjestämän Olutmestari kilpailun tämän vuoden voittajan Mirva Kylmäkorven suunnittelema olut.
Tyyli: India Pale Ale
Voltit:  5,7 %
Ulkonäkö: Mieto vaahtoinen oranssinkeltainen hieman kirkas olut.
Tuoksu: Karamellimaltainen ja erittäin hedelmäinen IPA. Hedelmällisyys sisältää kypsää trooppista ja kirpeää hedelmää sitruuna/greippi akselilta.
Maku: Sitrusmaisen humaloitu IPA. Makeaa karamellimallasta, mutta tuoksun kypsät hedelmät ovat melkoisesti taustalla.
Tuomio: Oikein onnistunut IPA. Tuoksun hedelmällisyys on maussa kateissa, mutta nautinnollinen Koffi pitkästä aikaa. Hieno olut Mirva Kylmäkorvelta.
Ostanko jatkossa: Voisin vielä kerran kokeilla.
Mistä: Joensuusta Ravintola Gloria ja ympäri Suomea sieltä täältä löytyypi.
Olutopas.info pisteeni: 35/50
Kolme sanaa: Toiseksi paras Koffi
SavuHatsun tuomio: Tämä meni kokolailla ohi tämä olut. En tainnut maistaa kuin yhden pikaisen hörpyn keskittyessäni varsinaisesti VASPin Double IPAan. Muita muistikuvia tästä ohimarssista ei ole kuin että hyvää oli.

Vakka-Suomen Double IPA
Yleistä: Vakka-Suomen Panimon valmistama olut, joka lähiaikoina tulee löytymään myös Alkon valikoimasta. Kyseinen olut edustaa yhtä suosikkityylilajiani ja on suomalaisten oluiden ehdotonta aatelia. Tästä pitää joskus kirjoitella vielä tarkempi arvio, mutta tässä nyt hieman mietteitä tästä loistavasta oluesta.
Tyyli: Double IPA
Voltit:  8,5  %
Ulkonäkö: Sameahko kuparinen hieman oranssi olut.
Tuoksu: Tuoksussa reilusti hedelmällisyyttä ja havuista humalointia. Karamellisen makea.
Maku: Tuoksun piirteet tulevat maussa vieläkin selvemmin esille ja maku jää pitkäksi aikaa suuhun vellomaan, mikä on hyvä asia. Mausteisuus on maussa myös hienosti mukana.
Tuomio: Loistava suomalainen olut ja ehdottomasti yksi suosikkejani, kun tämän maan oluita listataan parhaimmuusjärjestykseen.
Ostanko jatkossa: Aivan varmasti tulee ostettua.
Mistä: Ravintola Gloriasta löytyi, mutta viimeksi 4.5.2013 hana olikin tyhjillään.
Olutopas.info pisteeni: 41/50
Kolme sanaa: Loistava suomalainen DIPA
SavuHatsun tuomio: Todellinen ylläri maku tässä. Lasissa hieman samean näköistä tavaraa joka ei ensi näkemältä näyttänyt kovin houkuttelevalta. Maku potkaisi kyllä vastaavasti varsin vakuuttavasti, siis todellakin potkaisi koska piti suoristaa selkänsä ja vilkaista lasiin että missä nyt mennään. Maku oli todella väkevä, muistutti chiliä koska maku säilyi suussa pitkään melkoisen kirpeänä. Erittäin tuhtia tavaraa jota joi tuopillisen mielellään, ehkä olisi toisenkin mutta juoman jämäkkyys huomioon ottaen tässä on tuskin kyseessä kittauskalja, vaan tuopin verran nautiskeltava kokonaisuus.

Näiden suomalaisten jälkeen kävin hakemassa vielä pullollisen Flying Dog Snake IPAa, joka sattui sopivasti silmään kylmäkaapista. SavuHatsu otti Leffe Blondea.

Jaskan mielipide Gloriasta: Gloria menee valovuoden edelle Lailaa, niin tunnelmassa kuin juomavalikoimassa. Tähän valikoimaan, kun saisi muutamia spesiaalioluita, niin tämä voisi olla vieläkin parempi paikka.

SavuHatsun mielipide Gloriasta: Ihan ok paikka perusjuopottelulle mikäli sellaista sattuu tarvitsemaan. Illan ravintoloista trendikkäin joten hyvin pukeutunutta, nättiä tissiä ja pyllyä oli silmänruoaksi paikalla ihan riittämiin. Olutvalikoima oli jo ihan toisella planeetalla Lailaan verrattuna mutta ei vielä mikään huikea. Kaapista löytyi parit suosikit ja erittäin maukas tuoppi mitä en ollut ennen maistanut.
Näiden juomien jälkeen olikin aika siirtyä Pub Palaveriin, joka oli tämän kulttuuripläjäyksen viimeinen etappi.

Pub Palaveri

Joensuun olutravintoloiden se ykköspaikka. Palaveri on kaksi kerroksinen olutravintola, jossa alakerrasta saa erikoisoluita ja yläkerrassa sitten valikoimassa on peruskuraosasto. Alakerta onkin olutpubi henkisen viihtyisä, jossa seiniä koristaa lukuisat tyhjät oluttölkit ym. muu olutaiheinen rekvisiitta. Alakerrasta löytyy myös biljardipöytä, jossa on useaan otteeseen tullut kasipalloa hakattua. Yläkerta taas on kooltaan huomattavasti laajempi ja siellä on mahdollista jättiscreeniltä seurailla, vaikka lätkää ja futista. Olutvalikoimaa ei tietysti voi verrata Suomen hienoimpiin ja parhaimpiin olutravintoloihin, mutta oikein toimiva valikoima palaverin kaapista löytyy. Rochefort 10 on tämän valikoiman ehdoton ykkönen ja löytyy omalta Top5 listalta neljänneltä sijalta. Rochefort 8 on toinen loistava valikoimasta löytyvä olut ja saman panimon kaikkien harvinaisin Rochefort 6 on myös maistuva olut. Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. La Trappe Quadrupel, jota ensimmäisenä tilasimmekin. Otimme samalla R10:t (Rochefort 10), koska noin loistava olut olisi väärin juoda jääkaappi kylmänä.

Laidoilla LTQ ja keskellä R10

La Trappe Quadrupel
Yleistä: Ainoan hollantilaisen Trappistipanimon lippulaivatuote.
Tyyli: Quadrupel
Voltit: 10,0 %
Ulkonäkö: Kuparinruskea olut, jossa parisenttinen erittäin kestävä vaahto.
Tuoksu: Tuoksussa päällimmäisenä kypsää hedelmää ja karamellimallasta. Sopivan makea olut, jossa mukavasti mausteita.
Maku: Maussa on karamellimallasta oikein rutkasti ja kypsät hedelmät antavat mukavaa pehmeyttä. Loppumaussa pieni alkoholin puraisu, mutta ei häiritsevästi.
Tuomio: Oikein hyvän makuinen Quadrupel, mutta ei yllä lähellekään Rochefort 10n tasoa. Häviää myös reilusti ”maailman parhaalle” Westvleteren kakstoistaselle.  
Ostanko jatkossa:  Uskon, että tätä tulee ostettua myös jatkossa.
Mistä: Palaverista löytyi
Olutopas.info pisteeni:  40/50
Kolme sanaa: Karamellinen, Hedelmäinen, Mausteinen
SavuHatsun tuomio: Nyt aletaan olla oikeassa osoitteessa. Karhumiehen luostari-illasta muistan että omaksi suosikiksi nousi La Trappe Dubbel jota onkin tullut hankittua ko. eventin jälkeen useampi pullo. Nyt oli lasissa tavaraa joka oli yhtä hyvää kuin dubbel mutta parempaa, potenssiin kaksi! Juoma tuli lasiin suoraan jääkaapista joka vähän tappoi parasta makua mutta siitä huolimatta oli selvää että nyt liikutaan olusien aatelissa. Paksu, tummanpuhuva olut hupeni huolestuttavan nopeasti lasissa. Syynä tähän äärimäisen hieno maku, tuhdista hiivaisuudesta huolimatta. Loitava tuote jonka soisi olevan tavalllisen kansalaisen jokapäiväisesti saatavassa muodossa eli alkon hyllyllä. Mutta ei.. täytynee siis nauttia tätä vain silloin kun sitä on saatavilla ravintolassa, eli tulevaisuudessa kotikaupungissani erittäin harvoin, valitettavasti.

Rochefort 10
Yleistä: Rochefort 10 komeilee omalla Top5 –listalla sijalla neljä ja on ainut syy miksi ylipäätään lähden Joensuussa käymään kapakassa. Tätä olutta, kun ei voi vaan hehkuttaa liikaa. Olen arvioinut tämän R10n jo aikaisemminkin, joten tästä löytyy edellinen arvioni ja alla uusimman maisteluni tuntemuksia.
Tyyli: Quadrupel
Voltit:  11,3 %
Ulkonäkö: Tumman ruskea beigellä hyvin kestävällä vaahdolla päällystetty olut.
Tuoksu: Monipuolisella tuoksumaailmalla on tätä olutta hemmoteltu. Suuret määrät erilaisia mausteita ja yrttejä ovat saaneet kaverikseen kypsiä tummia hedelmiä, lakritsaa ja reilusti mallasta.
Maku: Maku hakee kyllä vertaistaan. Maultaan monipuolisimpia oluita mitä olen ikinä maistanut. Tuoksun piirteet ovat myös maussa selvästi mukana ja makeutta myös mukavasti mukana.
Tuomio: Ehdottomasti paras Trappisti ja yksi parhaista oluista mitä olen juonut. Aivan mahtava nautiskeluolut.
Ostanko jatkossa: Mikään ei ole niin varmaa, kun että tätä pitää saada lisää.
Mistä: Palaverista
Olutopas.info pisteeni: 44/50 (aikaisemmin antamani pisteet)
Kolme sanaa: Yksi maailman parhaista
SavuHatsun tuomio: Ja sokerina pohjalla… Omasta mielestäni maailman toiseksi parasta olutta. Nämä otettiin lasiin samaan aikaan kuin LTQ:n ja olivat siinä sivussa tasoittumassa ensimmäisen lasillisen ajan ja se kannatti. Olut oli nautittaessa lämmennyt sen muutaman asteen jääkaappikylmästä ja oli todella sopivassa tilassa nautittaessa. Paksu vaahtohattu oli vieläkin oluen päällä kun lasi otettiin käsittelyyn vaikka aikaa oli jo kulunut, erittäin tumma, samea väri ja imelä tuoksu siivittivät tämän makunautinnon illan kruunuksi. Voimakkuudestaan huolimatta erittäin pehmeä nautiskeluolut.

Jaskan mielipide Palaverista: Joensuun paras olutravintola. Erittäin harmillista, että toiminta loppuu tässä lähiviikkojen aikana, koska nämä muut eivät nykyisellä valikoimallaan ole korvaamassa Palaverin jättämää aukkoa. Pitää varmaan lopettaa kokonaan kapakassa käynti eli keskimäärin kahdesti vuoteen, kun tulee käytyä, niin pitää nekin säästää sitten Helsinkiin tai johonkin muuhun kaupunkiin missä olutkulttuuri kukoistaa aivan eri tasolla. Tällä menolla Joensuun olutkulttuuri on sitä toimintaa mikä löytyy esimerkiksi Suvantosillan alta.

SavuHatsun mielipide Palaverista: Kaupungin paras mesta mitä olusiin tulee. Ei tästä voi eikä kannata sen suurempaa analyysiä tehdä koska paikka raiskataan opiskelija maailmaksi tiettävästi pikapuoliin. Harmi sinänsä, koska noita nuoriso safareita on täällä jo ihan tarpeeksi. Oli kiva käydä paikassa missä ei tarvinnut heti alkuillasta huutaa kaverille joka istui noin 10 senttimetrin päässä, asia mitä en tule koskaan ymmärtämään näissä vitun kiklin marliineissa, pii popeissa ja muissa teinihelveteissä. Parhaana muistona jäi mieleen tästä paikasta itse itselleni kehittämä talvinen perinne mennä after ski oluselle Palaveriin laskureissun jälkeen. Ensi talvena tämäkin on jo historiaa ja todnäk tyydyn korkkaamaan olueni kotona.

Sitten alkoikin olla Joensuun ”olutkulttuuri” koettu ja oli aika ryömiä grillin kautta unten maille.

Tässä vielä loppuyhteenveto Joensuun tilanteesta olutharrastajan näkökulmasta:

Palaverin poistuessa nyt toukokuun lopulla tulee se tekemään suuren reiän muutenkin melkein kuolleeseen olutkulttuuriin kaupungissa. Jäljellä jäävistä ravintoloista ei nykyisellä valikoimalla ole täyttämään Palaverin jättämää aukkoa. Karaoke Laila ei valikoimallaan erottunut tavallisesta räkälästä juurikaan, joten siitä ei viitsi enempää edes puhua. Glorialla olisi mahdollisuudet nousta muutamalla täsmäostolla asteen, jopa pari korkeammalle ja täyttää Palaverin jättämää aukkoa. Nykyisessä valikoimassa on potentiaalia, kunhan siihen tulisi mukaan muutama loistava olut esimerkiksi Rochefortin kolmikko, joitain Barley Winejä ja Imperial Stoutteja. Glorialla onkin hienot mahdollisuudet, kunhan vaan tajuavat sen käyttää. Muilla Joensuun olutpaikoista ei ole minkäänlaista mahdollisuutta nousta täyttämään Palaverin saappaita tai sitten pitäisi oikeasti laittaa juomavalikoima täysin uusiksi. Aika näyttää, että tuleeko jatkossa Joensuun olutkulttuuri löytymään ainoastaan Suvantosillan alla majailevien alanmiesten hartioilla. Loppuun vielä SavuHatsun kommentti Palaverin lopettamisesta: ”Lyhyesti ja ytimekkäästi, toivottavasti joku polttaa sen vitun opiskelijamaailman.”