Westvleteren Abt 12Olutopas.info – Arvio |
Yleistä: Perjantai 1.2.2013 oli se päivä jolloin pääsin toteuttamaan oman ja monen olutharrastajan unelman. Saavuin VR:n ratsulla maamme pääkaupunkiin ja suunnistin vauhdilla kohti Oluthuone Kaislaa toiveissani päästä maistelemaan jotain ennen maistamatonta ja tajunnan räjäyttävää juomaa. Saavuttuani Kaislaan huomasin kolme kylmäkaappia täynnä toinen toistaan hienompia oluita ja rivistön oluthanoja pullollaan uutuuksia ja muutenkin mielenkiintoisia yksiköitä.
Lompakko ja pää ovat rajoittavia tekijöitä tässä harrastamisessa, joten jokainen siirto täytyy tehdä harkiten. Baarimikko kertoi monia hyviä vaihtoehtoja, kunnes silmäni huomasivat jotain uskomatonta. Hieroin silmiäni ja se oli edelleen siinä. Hetken päästä kädessäni komeili pullollinen tätä maagisen mystistä olutta. Kyseessä on tietenkin Ratebeer.comissa maailman parhaaksi valittu Westvleteren Abt 12. Tämä olut on ollut kymmenen vuoden sisällä muutamaa kertaa lukuun ottamatta RateBeerin listakärjessä ja varmasti monien olutharrastajien se ykkösjuttu mitä jos kerran pääsis edes maistamaan.
Ruokala.net – Maailman parhaat oluet 2013
Käydäänpäs sitten hieman nippelitietoa tästä oluesta ja sen valmistajasta. Westvleterenin Pyhän Sikstuksen luostari on tämän Westvleteren Abt 12:sta takana ja luostarin valikoimaan kuuluu myös kaksi muuta olutta.
- Westvleteren Blond: Luostaripanimon miedoin 5,8 prosenttinen Belgityylinen ale.
- Westvleteren Extra 8: Nimensä mukaan kahdeksan prosenttinen Belgityylinen vahva ale.
Westvleteren Abt 12 eli kavereiden kesken Westy12 (ainoan käyttää tätä lyhennettä loppu artikkelin ajan, koska en osaa kirjoittaa tuota nimeä) valmistetaan Pyhän Sikstuksen luostarissa, joka on pienin ja samalla salaperäisin Trappistipanimo. Vuonna 2005 Ratebeer noteerasi Westy12sta maailman parhaaksi olueksi ja sen jälkeen tämän oluensaanti omaan lasiin on hankaloitunut. Tähän vaikuttaa pienet tuotantomäärät ja suuri kysyntä. Olutta valmistavilla munkeille tämä, kun ei ole rikastumiskeino (vaikka sekin tällaisella oluella varmasti onnistuisi), vaan tapa saada katettua luostarista koituvat kustannukset. Kuinka pitkään tällainen olisi listakärjessä jos tämä olisi esim Heinekenin alla ja tuotantomäärät 100 -kertaiset. Suuremmissa massoissa laatu kärsii ja imago myös jos Prismasta vois hakea salkullisen tölkki Westy12sta, niin olisko se enää niin mystistä. No joo, taas rupeaa juttu rönsyilemään. Palataan taas asiaan eli tämä naamani edessä oleva pullo eroaa normaalista Westy12sta sillä, että tässä on etiketti. Normaalisti panimon pulloissa ei ole ollenkaan etikettiä, vaan kaikki tarvittava tieto löytyy korkista. Oluthuone Kaislaan tulleet Westyt kuuluvat erikoiserään ja näitä ei ihan joka paikasta saa. Joku olutharrastaja kollegoistani tietää varmasti tarkemmin, että mistä näitä saa Suomesta vai saako muualta. Sen verran vielä tuosta luostarista, että se on perustettu vuonna 1831 ja oluenvalmistus alkoi kahdeksan vuotta myöhemmin.
Palataan historian tunnilta takaisin Helsinkiin ja OIuthuone Kaislaan, jossa naamani edessä vieläkin komeilee tämä hieno olut ja tilanne tuntuu jotenkin epätodelliselta. Istuuduin pöydän äärelle ja kaivoin taskustani muistiinpanovihkoni, johon aina raapustelen arvioni. Ilmassa leijui hieno belgihiivainen tuoksu, vaikka juoma ei ollut edes päässyt lasiini. Juoman kaatuessa lasiin tämä tuoksu vain vahvistui ja kaunis vaahtokukka alkoi syntyä oluen pinnalle. Ryhdyin silmäilemään tätä kaunista nektaria, jonka päällä koreili kaunis beigevaahto. Ei kai tämä tästä tuijottamalla rupea haihtumaan, joten eikun hommiin.
Tyyli: Quadrupel
Voltit: 10,2 %
Ulkonäkö: Erittäin kaunis olut jonka päälle muodostuu reilu beige vaahto. Väriltään Westy12 on tummanruskea, jossa hieman punaistakin mukana. Vaahto kestää pitkään oluen pinnalla ja hävitessään jättää kaunista pitsiä lasin reunoille.
Tuoksu: Tuoksussa oli ennen lasiin kaatamista jo havaittavissa voimakas belgihiiva, joka hieman vielä voimistui lasiin kaatuessa. Myös vahvaa maltaisuutta oli tuoksussa päällimmäisenä esillä. Hedelmällisyys ja mausteet ovat tuoksussa myös läsnä.
Maku: Voimakkaan maltainen olut, jossa hedelmät ja mausteet tulevat käsi kädessä makean maltaisuuden vanavedessä. Pieni alkoholin puraisukin tuntuu kielen päässä, mutta ei häiritsevällä tavalla. Pieni paahteisuus jälkimaussa antaa mukavan vivahteen. Erittäin hyvän makuinen olut, mutta ei maailman paras.
Tuomio: Aivan loistava olut, josta ei puutu yhtään mitään. Tästä en keksi yhtään moitteita. Ei tämä kyllä maailman paras olut ole, mutta korkealle nousee omassakin listassani. Toivottavasti itselläni se paras on vielä maistamatta, kuitenkin Nøgne Ø #100 saa pitää ansaitsemansa ykköspaikan listallani. Hieno olut hienossa olutravintolassa kerta kaikkiaan.
Ostanko jatkossa: Uskon ostavani, jos vielä joskus törmään tällaiseen harvinaisuuteen.
Mistä: Kyseinen yksilö Oluthuone Kaislasta Helsingistä. En osaa sanoa, että onko vielä saatavilla, mutta jos Westy12 kiinnostaa, niin kannattaa Kaislasta kysellä.
Olutopas.info pisteeni: 44/50
Loppuun kysymys viisaammille: Osaatteko sanoa minkä ikäisestä oluesta on kyse, kun bb leima oli: 20.4.2015???
Westy12 @ Oluthuone Kaisla |
En lukitse vastaustani, mutta olen ymmärtänyt, että BBE on kolme vuotta pullotuksesta.
J:llä on hyvä arvaus. Eikös tätä nyt ole hetken hieman paremmin saatavilla, kun Westvleteren remontoi luostariaan (jos olen oikein käsittänyt) ja myy sen takia oluitaan myös muuten kuin luostarin portilta. Niihin pulloihin on erikseen laitettu etikettikin, mikä JaGen pullossakin näyttää olevan. Olettaen, että nämä on aika tuoreita (erä tullut loppuvuodesta myyntiin), niin BBE voisi olla 3 vuotta pullotuksesta.
Westvleteren 12:sta on saatavilla tällä hetkellä ainakin Leijuvasta Lahnasta
Helsingin Eerikinkadulta, muistaakseni 24e pullo. Osa on nyt suoraan myynnissä ja osa kellarissa kypsymässä.
http://www.kalaravintolat.fi/leijuvalahna
Pääsin viimein pitkän odotuksen jälkeen maistamaan kyseistä olutta. Tällä kertaa sitä oli saatavilla Annankadun William K:sta 20 euron hintaan. Harmillisesti vain pullo oli ainakin lähes jääkaappikylmä aluksi mutta kyllähän se siitä pikkuhiljaa lämpeni. Kokonaisuutenaan mielestäni hyvin moniulotteinen ja hieno olut, mutta rehellisyyden nimissä olin myös hieman pettynyt. Ehkä tuon maailman paras olut -statuksen takia odotukset olivat turhankin korkealla. Makua kyllä oli, mutta joku siinä silti jotenkin tökki. Ehkä liikakin mausteisuus tai happamuus. Olisiko se ollut happamuus sitten, vai maistoinkohan ihan väärin? Vaik liekö sitten ollut liian tuoretta tai jotakin, päiväystä kun en huomannut tarkistaa vaan se tuli vasta jälkikäteen mieleen. Toisaalta silti tekisi mieli lisää, eli joku siinä koukutti… ja jäi vaivaamaan että sainko siitä vielä kaikkea irti 😉 Tuoksuhan oli kertakaikkisen huumaava ja oluen nauttiminen kesti 1,5 tuntia – ehkä jonkin sortin ennätys kohdallani sekin 🙂 Silti tällä hetkellä tuntuu, että tykkään paljon enemmän esimerkiksi rochefortin kympistä, jossa minua ei häiritse mikään vaan olut on yksinkertaisesti täydellinen omaan suuhuni.
Omastakin mielestäni Rochefort 10 menee tämän edelle, eikä tämä maailman paras ole vaikka loistava onkin. Kyllähän ne suuret hehkutukset ja lukuisat maailman paras olut -palkinnot tekevät sellaiset ennakko-odotukset, että hienoiseksi pettymykseksi tämä saattaa taittua.